Maanantai oli Intiassa kansallinen vapaapäivä, koska vietettiin Khrisnan syntymäjuhlaa. HIV-orpojen hoivakodin työntekijät olivat kuitenkin töissä. Paikan johtaja asuu hoivakodin yläkerrassa, joten hän on aina paikalla. Lisäksi paikalla oli työntekijöitä, jotka ovat yleensä töissä vain viikonloppuisin, koska he ovat arkena töissä valtion viroissa. Yksi näistä työntekijöistä on myös toinen ohjaajani, minkä vuoksi sovimme, että teen välillä työviikkoja ma-pe ja välillä ti-la, jotta pääsen lauantaisin tapaamaan myös tätä toista ohjaajaa. Toinen ohjaajani onkin sitten paikan johtajatar.
 |
| Temppelillä |
Khrisnan syntymäjuhlan kunniaksi vierailimme yhdessä Jaipurissa sijaitsevalla Akshardham temppelillä. Saavuimme temppelille noin puoli kuudelta, jolloin temppelille ja sen vieressä sijaitsevalle puistoalueelle oli kokoontunut jo paljon paikallista väestöä. Temppelin pihassa järjestettiin myöhemmin illalla ohjelmaa. Ajattelimme ensin, että jäisimme odottamaan ohjelman alkamista, mutta pian meille selvisi, että ohjelmaa olisi vasta klo 21 jälkeen ja me emme olleet vielä syöneet illallista. Kiertelimme siis jonkin aikaa temppelissä ja sen lähialueella ottaen kuvia ja nauttien tunnelmasta. Päädyin myös yhteiskuviin monien intialaisten lasten ja kokonaisten perheiden kanssa, jotka kysyivät minua kohteliaasti mukaan kuviinsa. Huomasimme joitain hiukan nuorempia ja vanhempia miehiä ottamassa selfieitä tai "maisemakuvia", joiden kohteena oli selvästi meidän suomalaisryhmittymämme tai sen yksittäiset jäsenet. Emme antaneet tämän kuitenkaan häiritä vaan käyskentelimme täysin omaa tahtiamme alueella ennen kuin suuntasimme takaisin majapaikkaamme illallista varten.
Tiistaina vietin ensimmäisen kokonaisen päivän hoivakodilla. Päiväni alkoi klo 10.30 toimistotöillä. Aluksi pääsin tutustumaan hoivkodin toimintakertomuksiin. Luin pari vanhempaa toimintakertomusta ja kahden viime vuoden kertomukset, mistä näkyi mielenkiintoisesti järjestön kehitys. Hoivakodin lapsimäärä on kasvanut jatkuvasti ja nykyisin hoivakodissa asuu tuplasti enemmän lapsia kuin vuonna 2012. Toimintakertomuksista minulle selvisi, että järjestö auttaa myös hiv-positiivisia naisia ja kodittomia vanhuksia tarjoamalla hätämajoitusta, ohjausta ja neuvontaa. Aamujen ratoksi saan kirjoittaa vuosikertomusta 2017-2018. Tavoitteena olisi tehdä tämän vuoden kertomuksesta hiukan viime vuosien kopioi-ja-liitä-tekniikalla tehtyjä kertomuksia laadukkaampi ja yksityiskohtaisempi.
Iltapäivän vietin hoivakodin lasten parissa. Mukanani kulki myös välitysfirman tulkki, joka toimi tulkkina minun ja englantia osaamattomien lasten välillä. Osa hoivakodin lapsista käy englanninkielisessä koulussa, mutta monen lapsen englannin kielen taidot rajoittuvat yksittäisiin sanoihin ja lauseisiin. Autoimme lapsia englannin lukuläksyissä ja askartelimme heidän kanssaan opettajan päivän (teacher's day) kortteja. Lapset halusivat tehdä minulle kampauksen ja he ihmettelivät Polar-rannekettani ja venytyskorua korvassani. Lapset tulivat istumaan syliini ja nojailemaan minuun. Yksi lapsista vaati päästä reppuselkään ja annoin hänelle kunnon heppakyydit pitkin hoivakodin pihamaata ja sisätiloja. Reppuselkäkyydeille on varmaan tilausta huomennakin.
 |
| Selfie temppelillä |
 |
| Hoivakodin lapsia ja saksalainen vapaaehtoinen |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti