Kotiutuminen

New Yorkista lähdöstä tulee huomenna jo viikko. Tähän viikkoon on mahtunut kolme päivää töitä, pari päivää Jyväskylässä sekä epätoivoista unirytmin etsimistä. Viimeiset päivät New Yorkissa eivät olleet kovin tapahtumarikkaita. Kävimme pyörimässä erinäisissä kaupoissa. Perjantaina suuntasimme Macy*s tavaratalon alennusmyyntiin, josta mukaan tarttui parikin mekkoa, uudet pehmoiset kylpypyyhkeet sekä yksi pitkähihainen paita. Hinnat olivat kyseisessä liikkeessä paikoitellen aika kovat, mutta esim. juhlamekkoja löytyi hyvillä alennuksilla. Hintaa alennuksessa olevilla juhlamekoilla oli 100 dollaria. Itsekin teki mieli käydä niitä sovittelemassa, mutta päädyin ihailemaan vain kaukaa, koska minulla ei ole tarvetta uudelle juhlamekolle. Juhlia tuntuu olevan aivan liian vähän! Parit omistamani juhlavammat mekot ovat päässeet käyttöön viimeisen parin vuoden sisään ehkä kerran tai kaksi. Päädyin siis tuhlaamaan rahani mieluummin vähän arkisempiin mekkoihin, joita voin käyttää ihan tavallisinakin päivinä.

Lauantaina kävimme piipahtamassa Times Squarella etsimässä tuliaisia. Tuliaisiksi tuli ostettua vain parit magneetit. Itselleni tarttui Toys'R'Us-liikkeestä mukaan New York-aiheinen Paavo Pesusieni-muki. Times Squarella päädyimme syömään Olive Gardenissa. Hinnat olivat korkeat, mutta onneksi ruoka oli varsin maittavaa. Pääruuan lisäksi hintaan kuului alkusalaatti tai vaihtoehtoisesti keitto sekä erittäin hyviä leipätikkuja. Olive Gardenista näkyy aika hyvin Times Squarelle, mutta hinta on tosiaan aika kova näkymästä ja ihan hyvästä ruuasta huolimatta. Hyvää ruokaa New Yorkista löytyy paljon halvemmallakin esim. Burger Bistrosta, jota en voi kehua kylliksi.

Sunnuntai oli viimeinen kokonainen päivämme New Yorkissa. Vietimme päivää rauhaisasti. Emme kulkeneet metrolla enää minnekään vaan kävelimme lähikorttelissa ja söimme läheisessä Burger Bistrossa. Ruuan jälkeen alkoi vähän tihuttaa, joten kävimme sisällä jossain satunnaisessa kenkäkaupassa sekä Victoria's Secretin liikkeessä. Katselin alusvaatteita, jotka näyttivät kyllä ihan kivoilta ja laadukkailta, mutta päätin tällä kertaa olla ostamatta mitään. Käytyämme välissä kotona pakenemassa tihkusadetta ja sulattelemassa ruokaa suuntasimme Central Parkiin, jossa kävelimme ympäriinsä joitain tunteja. Se oli mielestäni täydellinen tapa viettää viimeistä päiväämme New Yorkissa. Maanantaihin ei kuulunutkaan enää paljoa. Kävimme syömässä Shake Shackissa ennen kuin nappasimme taksin kohti JFK:n lentokenttää. Taksi oli helppo saada pienemmänkin kadun varrelta, vaikka meitä aluksi huoletti saammeko taksia oman katumme kulmilta. Takseja kulki ohi kuitenkin useita ja jopa kaksi meinasi pysähtyä meitä varten, joista toiseen sitten hyppäsimme sisään. Lentokentällä kävimme vielä viimeistä kertaa Starbucksissa ja pelasimme Miss Pacmania vanhalla pelikoneella.

Kotiutuminen on sujunut melko hyvin. Väsymystä kyllä oli aika paljon, mutta unirytmi on aika nopeasti muuttunut Suomeen sopivaksi. Osin varmaan työn motivoimana. Töistä ei ole nyt paljoa sanottavaa ja Jyväskylässä oli mukavaa, kun pääsi näkemään perhettä ja ystäviä. Huomenna on jälleen töitä klo 7 aamulla, joten eipä tässä muuta tällä kertaa. Pitäisi koittaa päivittää aktiivisemmin blogia nyt reissun jälkeen, mutta tämä viikko on mennyt sen verran koomatessa ja PYYKÄTESSÄ, että ei ole tullut päiviteltyä.

Coney Island ja Broadway

Eilen kävimme oikeastaan kahdessa paikassa: Coney Islandilla ja Broadwaylla. Broadwayta varten kävimme hankkimassa lippuja alehintaan TKTS:n kojulta South Street Seaportista, kun ajattelimme, että siellä on oletettavasti vähemmän jonoa kuin Times Squarella sijaitsevalla kojulla. Jälkikäteen olen tyytyväinen, että hankimme lippumme sieltä, mutta jos haluat päästä halvalla, kannattaa liput hankkia jo hyvissä ajoin etukäteen netistä tai ostaa ne vasta ennen näytöstä itse teatterilta, jos niitä on vielä jäljellä. Tämä viimeinen vinkki ei toimi erittäin suosituissa musikaaleissa, mutta uudemmissa ja pienemmissä produktioissa ilmeisesti tämäkin onnistuu. Jonottaessamme sisään näimme nimittäin, että parvelle (balcony) olisi yhä saanut lippuja 35 dollarin hintaan. Omat lippumme maksoivat 78 dollaria kappale eli eivät olleet sieltä kaikista halvimmasta päästä, vaikka alennusta oli 40%. Paikat onneksi paljastuivat erittäin hyviksi sillä istuimme alemmalla parvella (mezzazine) keskellä kolmannessa rivissä. Lavalle näkyi sieltä todella hyvin ja jälkikäteen ei yhtään harmittanut maksaa itseään kipeäksi noista lipuista. Oletettavasti näköalat kaikista halvimmilta paikoilta eivät todellakaan vetäneet vertoja omillemme.

Saatuamme Broadway-liput taskuumme suuntasimme paikallisjunalla eli käytännössä metrolla kohti Coney Islandia. Matka Coney Islandille kesti n. 45 minuuttia F-junalla. Takaisin Manhattanille palasimme D-junalla, jonka varrella oli vähän vähemmän pysäkkejä ja joka ylitti East Riverin Manhattan siltaa pitkin. Molemmat junat nousevat ja kulkevat maan pinnan yläpuolella Brooklynin puolella, joten matkoilla pääsi kuikuilemaan, miltä sielläpäin näyttää. Coney Islandilla kävelimme pitkin Boardwalkia eli puista rantatietä pitkin. Kävimme myös kiertelemässä huvipuistojen sisällä, mutta mihinkään laitteeseen emme menneet. Hinnat olivat suhteellisen korkeat ja meillä ei Broadway-näytöksen takia ollut kauheasti aikaa tuhlattavaksi. Uskaltauduimme myös rantahiekalle ja kastelemaan varpaitamme veteen. Ranta vaikutti vähän vaaralliselta, koska bongasimme useaan otteeseen lasinsiruja, vaikka lasipullot olivat rannalla kiellettyjä. Kuitenkin monet ihmiset kulkivat siellä paljasjaloin eivätkä näyttäneet pahemmin askeleitaan varovan. Rannalla oli paljon väkeä, mutta monet pysyttelivät rannalla eivätkä uskaltautuneet vilpoiseen meriveteen. Itse menimme selkeästi "väärälle puolelle" rantaa, koska puolellamme aallokko oli paljon voimakkaampaa ja lähes kaikki auringonpalvojatkin olivat laiturin (aallonmurtaja?) toisella puolella.

Broawaylle suuntasimme seitsemän jälkeen. Näytös alkoi kahdeksalta ja olimme paikalla puoli kahdeksan maissa. Odottelimme hetken teatterin ulkopuolella ennen kuin pääsimme ensimmäisten joukossa sisään teatteriin. Kävimme katsomassa viime viikolla ensi-iltansa saanutta First Date -musikaalia. Kyseessä on komedia ja kyllä nauratti. Avomies epäili venäyttäneensä jotain, koska näytöksen jälkeen nauraminen kuulemma sattui. Itse tiesin, että kyseisen näytöksen naisvokalisti SMASH-tv-sarjasta tuttu Krysta Rodriquez osaa kyllä laulaa ja näytellä. Rehellisesti sanottuna vähän epäilin, onko kyseinen musikaali NIIN hyvä, mutta se onneksi yllätti täysin ja oli aivan mahtava. Musiikki ja komedia olivat ehdottomasti etusijalla, mutta nähtiin showssa hienoa tanssiakin ja muutenkin teknologiaa hyödynnettiin osana kokonaisuutta tosi hyvin. Show oli vähän poikkeuksellinen siinäkin mielessä, että siinä ei ollut väliaikaa. Monista muista Broadway-musikaaleista väliajat nimittäin löytyvät. First Date oli niin viihdyttävä ja nopeatempoinen ettei väliaikaa kyllä tarvittukaan. Voisin kehua kyseistä musikaalia varmaan maasta taivaisiin kymmenen sivun verran selittäen kaikki hauskat yksityiskohdat, mutta lopetetaan nyt tähän ja sanotaan vain, että se oli AIVAN MAHTAVA.

Wall Street ja shoppailua

Eilen päivä alkoi ruualla. Kävimme siis kiinalaisessa syömässä ennen kuin lähdimme minnekään kauemmaksi. Kiinalainen itsessäänkin oli jo tarpeeksi kaukana, kun sinne joutui yli kymmenen korttelia kävelemään. Sää oli kuitenkin mitä kaunein vaikkakin viileämpi kuin monina muina päivinä. Silti itselläni oli vain kesämekko ja tarkenin vallan hyvin. Söimme kiinalaisessa lounas-spesiaalin ja saimme noin 7 dollarilla siis hanavettä jäillä, teetä, pienen alkukeiton sekä kunnon ruoka-annoksen. Itse söin kanaa ja parsakaalia riisin ja kastikkeen kera. Ruoka maistui paremmin avomiehelleni kuin minulle, mutta niin se yleensäkin menee ruuan kanssa.

Ruuan jälkeen nappasimme metron Bowling Greeniin, joka sijaitsee aivan Battery Parkin kupeessa. Siitä kävelimme vähän yläkaupungille päin katsomaan tunnettua pronssista sonnia. Sonnin luona oli paljon turisteja kuvauttamassa itseään tämän yhden New Yorkilaisen maamerkin kanssa. Turistit poseerasivat sonnin molemmissa päissä, joka huvitti meitä suuresti. Osa siis otti ihan normaalisti kuvia sonnin pään kanssa, kun toiset taas menivät kyykkyyn sonnin haaraväliin pitelemään sen kiveksiä... en tiedä, oikeesti.. ehkä tää on joku ilmiö ton patsaan ympärillä. Itse emme jaksaneet vaivautua poseeraamaan sonnin kera, koska se olisi oletettavasti tiennyt pitkää odottelua.

Sonnin luota kävelimme Wall Streetille. Wall Street ei ollut kovin kummoinen. Se oli pienempi sivukatu, joka oli monin paikoin suljettu aidoilla. New York Stock Exchange on tarkasti vartioitu. Ennen ei kuulemma ollut sama tilanne. Enoni kertoi, että he olivat vaimonsa kanssa käyneet New Yorkin pörssissä sisällä vieraillessaan New Yorkissa vuonna 1999. Nykyään ulkopuolisia ei päästetä sisään ollenkaan ja porteista ja muista päätellen työntekijätkin joutuvat varmaan kulkemaan turvatarkastusten läpi. Muutkin asiat olivat kyllä toisin vuoden 1999 New Yorkissa, koska silloin oli vielä mahdollista vierailla WTC-torneissa, joita ei enää ole olemassa. Ehkä jonain päivänä sitä voi sitten vierailla uusissa WTC-torneissa, joita nyt hitaasti nousee New Yorkin taivaanrantaan.

Rajasin valokuvasta tyylikkäästi pois kaikki ne aidat ja muut rakenteet, jotka erottivat meidän tuosta pörssistä. Koska Wall Streetillä ei ihan hirveästi nähtävää ollut suuntasimme ylemmäs kaupungille. Otimme siis metron Times Squarelle. Sieltä bongasimme ensimmäiseksi Midtown Comicsin eli sarjakuvakaupan. Olimme huomanneet kyseisen liikkeen jo aiemmin, mutta vasta nyt kiipesimme sinne sisään. Kiivetä on osuva sana, koska liike sijaitsi toisessa ja kolmannessa kerroksessa. Ostimme avomiehen kanssa molemmat pari sarjakuvalehteä, kun hintaakaan ei kyseisillä lehtisillä ollut kuin 3-4 dollaria kipale. Nämä lehdet ovat kyllä aika ohuita, että ei niistä enempää saisi pyytääkään. Seuraavaksi suuntasimme enemmän lapsille suunnattuihin liikkeisiin. Kävimme siis jättimäisessä Toys'R'Usissa. Sen kokoa kuvaa hyvin se, että kyseisen liikkeen SISÄLLÄ on maailmanpyörä, joka ulottuu pohjakerroksesta (-1) ylimpään kerrokseen (3.). Toys'R'Usissa kuolasin vähän Paavo Pesusieni -paidan ja -mukin perään, mutta ainakin toistaiseksi ne jäivät kauppaan. Voi olla, että käyn vielä jossain vaiheessa ostamassa sen mukin, mutta sopivia paitoja ei valitettavasti liikkeestä löytynyt. Disney-liikkeessä käynti oli paljon onnistuneempi. Bongasin alerekistä, jonka olemassaoloa en viimeksi edes huomannut, pari Liisa Ihmemaassa -paitaa, jotka tietenkin nappasin mukaani. Ainoa pettymys oli ettei himoitsemaani Lumikki-paitaa ollut tullut lisää vaan se oli täysin loppunut hyllystä. Pitää varmaan vielä ennen reissun loppua poiketa kyseisessä liikkeessä vielä kerran, jos sillä kerralla kävisi tuurin tuon paidan osalta. Tänään on juuri sopivasti palkkapäivä, joten nyt voi budjetoida hyvin sitä, minkä verran vielä uskaltaa ostella. Pitää katsoa, että jää rahaa elää Suomessa ennen seuraavan opintotuen tuloa. 

Avomiestä ei oikein huvittanut kaupoissa kiertely, joten päätimme suunnata kävelemään Central Parkiin. Kävelimme loppuen lopuksi varmaan yli viiden kilometrin matkan Central Parkin läpi omalle asunnollemme. Oli mukavaa kävellä ja istuskella puistossa. Monet olivat puistossa lastensa tai ystäviensä kanssa piknikeillä ja baseball-kentätkin olivat kovassa käytössä. Central Parkissa saisi halutessaan aikaa kulutettua vaikka kuinka paljon, koska se on täynnä mutkittelevia polkuja. Itse menimme yhtä polkua pitkin ja päädyimme lammelle, jossa voi ohjata sähkökäyttöisiä miniatyyri-purjeveneitä.

Illalla kävimme ostamassa jäätelöä lähikaupasta. Sieltä saa Ben&Jerry'sia purkillisen 4 dollarilla, kun yleensä hinta on 6 dollaria. Huh, mitä säästöä :DD. Olemmekin nyt testailleet useita Ben&Jerry's makuja, mihin emme ole Suomessa törmänneet. Tällä hetkellä pakkasesta löytyy Banana Split ja Chocolate Peppermint Crunch. Aiemmin reissulla ollaan testattu jo Americone Dream, Pistachio Pistachio sekä Imagine Whirled Peace. Harmi kyllä, että noita jätskejä ei saa täältä mitenkään kuljtetttua Suomeen. Lisäksi pitää varmaan alkaa dieetille, kunhan Suomeen palataan. Onneksi tuli juuri maksettua yliopiston vuosimaksun yhteydessä myös yliopistoliikunnan jäsenmaksu. Kuntosali ja ryhmäliikuntatunnit odottaa. Onneksi työkin on sen verran fyysistä, että sielläkin kalorit palaa.

Enää 4 päivää jäljellä, jos laskemme tämän päivän. Ja mehän laskemme, koska täällä kello on vasta tulossa kymmenen aamulla. Tänään on pyrkimyksenä ostaa liput johonkin Broadway-showhun. Harmittaa kyllä, että emme tajunneet ostaa lippuja hyvissä ajoin, koska nyt emme pääse näkemään Wickediä. Lippujen hinnat ovat kyllä yleisesti tosi korkeat ja moniin suosituimpiin näytöksiin kaikista halvimmat liput ovat 80 euron luokkaa ja kalleimmat menevät yli 150 euron. Itse suuntaamme TKTS:n alennuskopeille, joista saa lippuja saman illan näytöksiin 20-50% alennuksella. Ehkä pääsemme Broadwaylle puoleen hintaan : )

New York Pass, päivät 6 & 7

Ei mentykään Vapaudenpatsaalle ja Ellis Islandille tiistaina. Kun saavuimme Battery Parkiin ostamaan lippuja lautalle, emme edes nähneet jonon päätä. Hetken jonon viertä kuljettuamme totesimme, että emme halua kuluttaa koko päivää jonossa. Päätimme siis lähteä muualle seilailemaan, koska olimme kuitenkin nähneet Vapaudenpatsaan kaukaisuudesta jo kertaalleen emmekä nytkään olisi oikeastaan sen paremmin tulleet sitä näkemään. Jos haluaa vierailla Vapaudenpatsaan päällä, pitää sitä varten ostaa liput jo etukäteen. Luovutettuamme Vapaudenpatsaan osalta suuntasimme South Street Seaportille, jossa astuimme laivaan. Kävimme seilaamassa Governor's saaren ympäri ja jälleen kerran Vapaudenpatsaan ohi. Tällä kertaa laivanamme toimi iso purjevene ja seilaaminen kesti 1½ tuntia. Sää oli mitä mainioin, vaikka ennusteet uhkailivat sateella. Avomies onnistui jopa polttamaan kätensä auringossa. Onneksi ei kovin pahasti, mutta kyllä ne kieltämättä illalla punoittivat. Hänen onnekseen täältä asunnolta löytyy palaneelle iholle tarkoitettua seerumia.

Purjehtimisen jälkeen suuntasimme syömään ja shoppailemaan. Kiersimme Macy's -liikkeessä parin kerroksen verran. Liike on niin sairaan iso, että sovimme käyvämme siellä vielä uudestaan. Macy's myy merkkivaatteita alehinnoin sekä täyteen hintaan, mutta niistä vaatteista koitin pysytellä kaukana ja kiersin vain alerekkejä. Päädyin ostamaan yhden mekon, joka oli puoleen hintaan ja avomiehelle löytyi aivan mahtava Ralph Laurenin puvun takki 65% alennuksella.

Viimeinen päivämme passin kera meni Metropolitan Museum of Artissa. Kyseinen museo on kävelymatkan päässä asunnoltamme. Museosta löytyy taidetta laidasta laitaan ja se oli yllättävän laaja ottaen huomioon, että näyttelyt levittäytyvät kunnolla vain kahteen kerrokseen. Kiersimme Eurooppalaisen ja Amerikkalaisen taiteen galleriat, vanhat soittimet, valokuvagallerian, haarniskasalin sekä PUNK-erikoisnäyttelyn, jossa oli esillä Punk-henkisiä vaatteita esim. Vivienne Westwoodia. Tähän kaikkeen meillä meni aikaa noin neljä tuntia emmekä olleet kiertäneet varmaan edes puolta koko museosta.

Löydettiin kopio meidän kotona roikkuvasta taulusta : D

Tänään passi ei olekaan enää käytössämme, mutta olemmekin kiertäneet jo kaiken maksullisen, mitä halusimmekin. Tulevat päivät menevät varmaan kierrellessä kaupungilla ja kaupoissa sekä valokuvailussa.

New York Pass, päivä 4

Eilisen päivämme alku oli lyöty jo etukäteen lukkoon. Olin varannut meille sähköpostitse kaksi paikkaa Central Parkin kävelykierrokselle, jossa vierailimme erinäisten elokuvien ja tv-sarjojen kuvauspaikoilla. Emme ensiksi meinanneet löytää opastamme, koska karttamme oli liian suuripiirteinen. Onneksi saavuimme paikalle reilusti ajoissa ja loppuen lopuksi löysimme oppaamme noin viisi minuuttia ennen kierroksen alkua. Ryhmämme oli kierroksella melko suuri, mutta eipä se kovasti haitannut. Kuulimme kuitenkin oppaan selostukset ja saimme räpsittyä joitain valokuvia. Ajattelimme käydä kiertämässä saman reitin vielä itseksemme jonain päivänä, että voisime keskittyä rauhassa valokuvaamiseen. Alettiin kyllä tuon kävelykierroksen jälkeen pohtia pitäisikö sitä varata paikka jollekin muullekin kierrokselle, kun oli sen verran mukavaa ja mielenkiintoista. Saa nähdä ehdimmekö tässä enää varailla, kun passi on voimassa tiistai-iltaan asti. Alla kuva Enchanted eli Lumottu -elokuvan yhdestä kuvauspaikasta, joka näkyy kohtauksessa jossa Amy Adams laulaa "That's how you know".

Kierroksen jälkeen suuntasimme korkeammalle kohti uptownia vierailemaan Cathedral of St John the Divinella. Kyseinen katedraali kantaa yhdessä erään toisen katedraalin kanssa maailman suurimman katedraalin titteliä ja neljänneksi suurimman kristillisen kirkon titteliä. Katedraali oli ehdottomasti näyttävä, mutta melko samanlainen monien Pariisin kirkkojen kanssa. Katedraalin ulkopuoli oli mielestäni sisäpuolta miellyttävämpi ja piha-alue riikinkukkoineen oli varsin viehättävä.

Tässä välissä koitimme päästä risteilemään, mutta valitettavasti haluamamme risteily oli jo täynnä. Meidän täytyi siis kehittää uusi suunnitelma. Koska kello ei ollut vielä kovin paljon, lähdimme Empire State Buildingille. Tiesimme jo etukäteen, että jonottamiseen oletettavasti uppoisi aikaa. Ensin jonotettiin turvatarkastukseen, sitten jonotetttiin lipputiskille ja lopuksi vielä hissiin. New York passeilla pääsimme Empire Staten 86. kerrokseen. Päätimme kuitenkin ostaa lipputiskiltä upgraden, jolla pääsimme ylös 102. kerrokseen asti. Hintaa upgradelle tuli 17 dollaria per nenä. Normaalit liput 86. kerrokseen maksoivat aikuisilta 27 dollaria, johon tuli ilmeisesti vielä tuo 17 dollaria päälle sitten, jos halusi kaikista ylimpään kerrokseen. 102. kerroksessa olimme huikean 380 metrin korkeudessa. On vaikea uskoa, että Burj Khalifa Dubaissa on tuplasti korkeampi. Näköalat Empire Statesta olivat huikeat ja näytti erittäin oudolta, kun suuret pilvenpiirtäjät olivatkin alapuolellamme eivätkä yli 80 kerrosta yläpuolellamme.

Downtown 86. kerroksesta

Uptown 102. kerroksesta

Empire Statesta suuntasimmekin asunnolle tutimaan. Tälle päivälle ei olekaan vielä lyöty mitään ohjelmaa lukkoon, joten jää nähtäväksi mitä päivä tuo tullessaan.

New York Pass, päivät 2 & 3

New York passin toisena päivänä käytimme sitä vain yhdessä kohteessa nimittäin Museum of Modern Artissa eli MoMAssa. Ennen MoMAa olimme käyneet syömässä Burger Bistrossa jo toista kertaa tällä reissulla. Siellä saa ns. itse koota oman hampurilaisensa eli eka valitset pihvin (kana, kasvis, liha jne.), sitten pihvin kypsyysasteen, sitten leivän (esim. kokojyvä), sitten vielä erinäisiä täytteitä kastikkeista pekoniin ja tomaatista juustoon. Itse söin tällä kertaa kanahampurilaisen kokojyväsämpylällä pekonin, salaatin, amerikkalaisen juuston sekä raa'an sipulin kera. Lisukkeeksi valitsin paistetut kasvikset kun avomies taas otti Tater Totseja, jotka ovat eräänlaisia rasvassa paistettuja perunoita. Ruokailtuamme suuntasimme MoMAan, jonne oli onneksi melko helppo löytää. MoMAssa hyödynsimme ilmaisia audio guideja eli saimme päähämme kuulokkeet ja kätösiimme iPhonet, joista löytyi museon pohjapiirros sekä tarkempaa tietoa maalauksista. MoMAssa saa kyllä vierähtämään hyvin aikaa. Itse päädyimme jopa skippaamaan pari näyttelyä ja aikaa taisi kulua silti yli 3 tuntia. MoMA oli ehdottomasti käymisen arvoinen. Erityisen hauska oli designiin keskittyvä näyttely, josta löytyi myös designistaan tunnettuja tietokonepelejä kuten Tetris ja Pac-Man. MoMAsta löytyi tosiaan taidetta laidasta laitaan: oli alastonvalokuvia, pop-arttia, huonekaluja, arkkitehtuuria, vanhaa ja uutta. Suosittelen varaamaan runsaasti aikaa, jos ikinä vierailet MoMAssa, koska aikaa siellä kului.

Passin kolmantena päivänä passia tuli taas käytettyä runsaasti. Aloitimme päivän suuntaamalla Guggenheimiin. Meinasin ensin unohtaa koko museon, kun siellä ei saanut valokuvata. Guggenheimissa meni paljon vähemmän aikaa kuin MoMAssa ja nähtävääkin oli kyllä vähemmän. Erityisen pettymyksen tuotti se, että jonotimme johonkin näyttelyyn jonkun puolisen tuntia ja näyttely olikin vain pimeä huone, jossa oli pari valoa ja varjoa. Se ei oikein uponnut meihin. Itse Guggenheim on mielenkiintoinen rakennus ja sen keskellä oli ihastuttava installaatio, jossa näki Guggenheimin ylemmät kerrokset harson läpi ja koko tämä näky vaihtoi väriä. Alas olikin asetettu patja, jolla ihmiset saattoivat makoilla ja tuijotella värien vaihtumista. Olisin itse halunnut ostaa printin eräästä Kandinskyn maalauksesta, mutta tietenkään juuri siitä maalauksesta ei löytynyt printtiä. Avomies taas olisi halunnut ostaa pienen puisen Guggenheim-museon mallin, mutta hintaa sillä oli ikävät 50 dollaria, jonka vuoksi se nyt jäi museon kauppaan.

Guggenheimista suuntasimme metrolla West Villageen, Frendit-tv-sarjan maisemiin. Ennen Frendien legendaariselle talolle siirtymistä poikkesimme avomiehen suunnitelman mukaan Kesté Pizza & Vinossa syömässä New Yorkin parhaimmistoon kuuluvaa pizzaa. Omalta lautaseltani löytyi salami-pizzaa ja mies söi calzonen.

Nautiskeltuamme pizzamme kävelimme vähän matkan päässä sijaitsevalle Frendien talolle. Valitettavasti talossa oli menossa joku remontti, jonka vuoksi talon edustalla oli erinäisiä rakennustelineitä. Siitä huolimatta oli hienoa vierailla tällä ikoniseksi muodostuneella rakennuksella, joka on meille tv:stä niin kovin tuttu.

West Villagen kohdalta hyppäsimme New York Water taxiin eli vesitaksiin. Kyseiseen vesitaksiin sai passillamme päivälipun, jolla sai seilata rajattomasti. Itse tämä ensimmäinen vesireissu kesti kuitenkin vain hetken, koska hyppäsimme kyydistä jo seuraavalla Battery Parkin pysäkillä. Innostuimme nimittäin vesitaksin oppaan kertomuksista sen verran, että päätimme poiketa 9/11-memorialilla. Muistomerkille on helppo löytää, koska sen vieressä komeilee nykyään World Trade Center One eli uusi WTC. Muistomerkki vaikutti ehdottomasti kaikista tarkimmin valvotulta paikalta, jossa olemme käyneet. Siellä oli enemmän valvontakameroita ja poliiseja kuin lentokentällä! Oli erittäin mielenkiintoista nähdä missä WTC-tornit ovat ennen sijainneet, mutta harmitti ettei päässyt niitä ikinä näkemään, kun ne olivat vielä pystyssä. Alla olevassa kuvassa näkyy toisen kaatuneen WTC-tornin sijainti. Niiden kohdalle on tehty vesialtaat, joiden reunoja koristavat turmassa menehtyneiden nimet. Kuvassa vasemmalla voi nähdä uuden WTC:n alaosan.

Muistomerkin jälkeen kävelimme takaisin Battery Parkin satamaan ja hyppäsimme päivän viimeisen vesitaksin kyytiin puoli kuuden maissa illalla. Vesitaksissa oli tosiaan opas, joka kertoili Manhattanin historiasta ja siitä, mitä milloin näkyi missäkin. Parasta vesitakseilussa oli kuitenkin Vapaudenpatsaan ohi ajaminen. Hidastimme selkeästi vauhtia patsaan kohdalla ja sadekin taukosi juuri sopivasti, että lautan sisätiloista uskaltautui ulos ottamaan kuvia. Koko vesitaksin reitin läpimeno kestää 1½ tuntia ja se ajelee aina Times Squaren läheltä Brooklyn Bridgelle asti ja takaisin juuri tuon Vapaudenpatsaan ohi. Olen kyllä todella tyytyväinen, että otimme New York Passit, koska muuten moiseen vesitakseiluun ei olisi varmasti tullut tuhlattua rahaa.

Päivän lopuksi suuntasimme vielä Discovery Times Squarelle, jossa kävimme katsomassa Bodies-näyttelyä. Yksi monista Bodies-näyttelyistähän pyörii tällä hetkellä Suomessa Heurekassa. Tämä Bodies-näyttely oli nimeltään Pulse ja se otti kyllä aika vahvasti kantaa siihen, mitä nykyelämä tuhoaa ihmistä asettamalla tämän jatkuvaan stressitilaan. Teki kyllä näyttelyn jälkeen mieli aloittaa liikkuvaisempi ja muutenkin terveellisempi elämä.

Tänään suuntaamme päivän aluksi klo 12 alkavalle kävelykierrokselle Central Parkiin. Kyseinen kävelykierros on "On Location Tour" eli käymme kiertämässä erinäisten elokuvien ja tv-sarjojen kuvauspaikoilla Central Parkissa. Central Parkista ensimmäiseksi tuleekin mieleen New Yorkiin sijoittuva Yksin kotona -elokuva. Pitääkin sitten shoppailupäivänä käydä samaisessa elokuvassa esiintyvässä lelukaupassa, josta löytyy lattiapiano!

New York Pass, päivä 1

Eilen aktivoimme New York passimme suuntaamalla tämän reissun ensimmäiseen museoon. Kohteena oli siis Nykin luonnonhistorian museo. Museossa on paljon täytettyjä eläimiä, eläimien luurankoja sekä eri alueiden ihmisten historiaa levitettynä viiteen kerrokseen. Ehdottomasti eniten nautin dinosaurusten luurangoista. Erittäin mielenkiintoisia olivat myös nisäkkäiden sukupuuttoon kuolleiden esi-isien luurangot. Täytetyistä eläimistä en niin paljoa välittänyt, mutta oli sinänsä mielenkiintoista nähdä miltä jotkut eläimet todella näyttävät ja minkä kokoisia ne ovat. Museossa aikaa vierähti parisen tuntia ja enemmänkin olisi mennyt, jos olisimme kiertäneet kaikki paikat. Pari salillista jäi väliin emmekä lipuillamme myöskään päässeet paikan erityisnäyttelyihin. Pakko vielä sanoa, että museo on vähän hankalan muotoinen. Monet näyttelyt päättyivät umpikujaan, joten museon näyttelyistä toiseen liikkumisessa tuli vähän ylimääräistä kiertelyä. Oli kuitenkin kaiken kaikkiaan mielenkiintoinen museokäynti ja voin kyllä suositella. Ehdottaisin ehkä suuntaamaan kyseiseen museoon vasta pari-kolme tuntia ennen sulkemisaikaa, jolloin voisi mahdollisesti välttää kaikki kerhot ja muut lapsiryhmät, joita museossa oli muille jakaa.

Luonnonhistorian museosta suuntasimme syömään. Nälkä oli jo kova, joten päädyimme McDonald'siin vetämään pikaruokaa. Kyseisellä paikalla oli selkeästi vähän ongelmia, koska avomiehen tilaama tupla-QP with cheese tuli ilman juustoja emmekä saaneet pyytämiämme majoneeseja. Kävin ihanana asiakkaana sitten valittamassa ja saimme avomiehelle uuden hampparin, majoneesia sekä paperipyyhkeitä. Mäkkärissä kaikkien ruuat pakattiin take-out tyyliin, vaikka olisi jäänyt ravintolaan syömään. Itse söin erittäin runsaan kana-pekoni McWrapin, joka kyllä maistui.

Maha täynnä suuntasimme kohti Madame Tussauds New Yorkia kohti. Tähänkin kohteeseen saimme New York passeillamme liput ilmaisiksi. Lippuihin ei kuulunut jokun superhero 4D experience. Sen olisi saanut kokea viidellä ylimääräisellä dollarilla tms., mutta päätettiin jättää se väliin. Saatiin kuitenkin paljon huvia irti ihan tavallisestakin näyttelystä. Itse olisin kyllä kaivannut vahahahmoilta vielä runsaampaa vaihtelua. Todella monet hahmot vain seisoivat tönkköinä, kun paljon luonnollisempia kuvia niiden kanssa olisi saanut, jos niillä olisi esim. ollut käsi ojennettuna tai muuta vastaavaa. Onneksi jotkut hahmot olivat vähän liikkuvamman näköisiä ja otimme kyllä ehdottomasti ilon irti poseerauksissamme.

Päivän lopuksi suuntasimme parin kaupan kautta kohti Top of the Rockia eli Rockefeller centerin katon näköalatasanteelle. Olimme paikalla joskus seitsemän jälkeen ja viivyimme ylhäällä yli tunnin. Hissimatka ylös oli erittäin mielenkiintoinen, koska hissin katosta näkyi hissikuilu valotehosteiden kera. Viivyimme ylhäällä pitkään, koska halusimme ottaa kuvia kaupungista pimeän tultua. Oli myös mukavaa vain istuskella ja hengähtää hetki koko päivän kävelemisen jälkeen. Päädyimmekin Top of the Rockiin juuri sillä perusteella, että siellä ei tarvitsisi kävellä. Suosittelen vahvasti sitä, että yhteen päivään sisällyttää käveltävien kohteiden lisäksi joko jotain näköalatasanteita tai bussilla/veneellä tehtäviä kiertoajeluita, että jalat ja selkä saisivat välillä levätä. Itselläni tuntuu yhä nyt seuraavanakin päivänä kipua selässä ja jaloissa. Jaloissa tosin lähinnä sen takia, että niihin on kaiken kävelyn seurauksena päässyt muodostumaan pari rakkoa. Onneksi on rakkolaastareita messissä. Tänään olisi nimittäin ohjelmassa ainakin Museum of Modern Art eli MoMA. Toivottavasti MoMAsta löytyy tuoleja, joilta ihailla maalauksia.

Maanantain ja tiistain haahuilut

Maanantaiksi meillä ei ollut alun perin suunniteltuna mitään erityistä ohjelmaa. Päätimme kuitenkin suunnata Central Parkin eläintarhaan, koska sää oli mitä mainioin ja se ei kuulu meidän museopassiimme. Liput eläintarhaan maksoivat 12 dollaria kipale (taisi olla 18 dollaria, jos halusi nähdä 4D-elokuvan). Olimme netistä katselleet, että Central Parkin eläintarha ei ole kovin suuri. Bronxin eläintarhassa on ilmeisesti paljon enemmän eläimiä, mutta siellä lippujen hinnatkin ovat tuplasti kalliimmat. Päädyimme Central Parkin eläintarhaan lähinnä siksi, että se on näkynyt monissa elokuvissa ja liput tulivat tosiaan halvemmiksi. Eläintarhan ehdoton kohokohta olivat pingviinit!

Eläintarhan jälkeen kiertelimme Central Parkissa. Central Parkissa olisi ollut mahdollista vuokrata soutuvene ja soudella järvellä, mutta jono oli sen verran pitkä, että jätimme tällä kertaa soutelun väliin. Kiersimme siis The Lake -järven ihan vain kävellen.

 Kävelimme Broadwayta pitkin kohti alakaupunkia. Matkalla piipahdimme Argo Tea -nimisessä kahvilassa. Päätin kokeilla bubble teetä eli kuplateetä, koska en ollut koskaan aiemmin maistanut sitä. Voin sanoa, että ei ollut mikään suosikkini. Kävelimme Time Squarelle asti, jossa kiertelimme erinäisiä liikkeitä mm. Disney-kaupan. Olin aika pettynyt ettei sieltä löytynyt oikeastaan mitään aikuisille. Yhden kivan paidan löysin, mutta sitä löytyi vain liian isona eli L-koossa. Kyseinen liike oli kyllä kunnon lasten unelma täynnä kostuumeita ja pehmoleluja. Times Squarelta löytyy myös hillittömän kokoinen Toys R Us, jossa pitää kyllä vielä käydä sisällä asti.

Tästä hyppäämmekin tiistaihin. Tiistaina suuntasimme Rockefeller Centerille. Kovasta nälästä huolimatta emme voineet vastustaa Rockefeller Centerin vieressä sijaitsevaa LEGO-kauppaa. Sieltä löytyi kaikkea, mitä kuvitella saattoi. LEGO-palikoita pystyi ostamaan erillään ja kaupasta löytyi kymmeniä aikuisille tarkoitettuja (14+ ja 16+) malleja, jotka maksoivat useita satoja dollareita. Heitänpä tähän alle pari kuvaa aivan mahtavista LEGO-malleista, joista osa oli myös mahdollista ostaa omaksi. Ghostbusters oli valitettavasti vain koriste eikä sitä voinut ostaa.

Rockefeller Centeriltä suuntasimme New Yorkin Hihg Linelle. High Line on entinen rautatielinja, joka kulkee kaupungin länsipuolella katutason yllä. Rautatien tilalla on nykyään puistoa, penkkejä, patsaita ja omaperäinen suihkulähde. Tai no kyseessä ei ollut niinkään suihkulähde vaan vettä soljuva tie, jossa saattoi tallustella paljain varpain.

Laskeuduttuamme High Linelta kävelimme ympäri West Villagea. Väsyttyämme piipahdimme Starbucksissa ensimmäistä kertaa tällä reissulla. Otimme molemmat Shaked Iced Peach Green Tea Lemonadia. Lisäksi Andrei otti cheesecake-brownien ja itse halusin kokeilla sitruunan makuista cakepop'ia eli kakkutikkaria. Nappasimme sieltä metron Brooklyn Bridgelle. Jalat olivat kipeät jo ennen sillan ylittämistä, mutta silti sieltä vaan käveltiin. Näkymät olivat hienot ja silta on kyllä näkemisen arvoinen. Pyöräilijät menivät kyllä aivan uskomatonta vauhtia siltaa pitkin, joten välillä sai vähän pelätä. Silta ei myöskään päässyt täyteen potentiaaliinsa erinäisten remonttien takia, mutta eipä se menoa haitannut.

Brooklynistä poistuimme metrolinjalla 4, jolla pääsimme suoraan asuntoamme lähimmälle metroasemalle. Kotiin kuljimme kaupan kautta, josta ostimme leipää sekä lisää Oreoita! Eilen noudimme New York Passimme, jotka aiomme aktivoida tänään suuntaamalla ainakin American Museum of Natural Historyyn. Saa nähdä minne tie vie sen jälkeen. Natural History museossa on meneillää valas-näyttely, joka on varmasti mitä hienoin.

Black Sabbath New Jerseyssä

Olen väsymyksen takia vähän jäljessä näissä päivityksissä. Nyt tulee siis asiaa parin päivän takaa sunnuntailta. Avomieheni hoksasi jostain Internetin syövereistä, että Black Sabbath esiintyy täällä juuri silloin kun olemme itsekin täällä. Tämähän oli aivan mahtavaa, koska liput olivat halvempia kuin Suomessa ja niitä oli vielä jäljelläkin. Ainoa mutta oli, että konserttipaikka sijaitsi yli tunnin matkan päässä New Jerseyssä. Internetistä löytyi vähän epämääräisesti ohjeita siitä, miten konserttipaikalle pääsee Manhattanilta. Se selittää sen, miksi menomatkalla kävelimme useamman kilometrin pikkuteitä konserttipaikkaa kohti. Mistään ei myöskään löytynyt tietoa moneltako liput pystyisi noutamaan. Olimme ostaneet liput Live Nationin sivulta ja valinneet toimitukseksi noudon. Avomies koitti laittaa viestiä konserttipaikalle, mutta emme saaneet sieltä minkäänlaista vastausta. Ajattelimme, että tunti tai pari ennen sisäänpääsyä voisi olla hyvä aika noutaa meidän liput.

Matkamme kohti konserttipaikkaa alkoi metrolla. Kuljimme metrolinjalla 6 Grand Central stationille, josta kävelimme läheiselle Penn Stationille. Penn Stationilla ostimme liput junaan lippukioskilta. New Jerseyhin kulkee NJ transit eli New Jersey transit. Matka omaan määränpäähämme kesti vähän yli tunnin ja maksoi muistaakseni 14 dollaria per nenä yhteen suuntaan. Matka junassa taittui mukavasti. Teimme vähän virheen siinä, että menimme Hazletin asemalle, kun sitä edeltävältä asemalta olisi ollut ilmainen kuljetus konserttipaikalle. Emme kuitenkaan olleet löytäneet tästä ilmaisesta kuljetuksesta mitään kunnollista tietoa, ainoastaan jonkun hämyisen maininnan joltain foorumilta. Ohjeeksi siis teille: Jos olette menossa kuuntelemaan konserttia New Jerseyn PNC Banks Art Centeriin, niin jääkää junasta Aberdeen-Matawanin asemalla. En osaa sanoa kuinka monta tuntia ennen keikkaa ilmainen kuljetus alkaa, mutta muuten ilmainen kuljetus oli aivan loistava, kun pääsimme sitä keikan jälkeen käyttämään. Hazletista ei tosiaan ole mitään erityisen fiksua reittiä areenalle ja kävelyä tulee helposti neljäkin kilometria. Päästiin se tuossa kokemaan, kun ei oltu oikein perillä asioista.

Keikka itsessään oli jees. Ainoa ongelma oli, että paikkamme ruohikolla kärsivät vahvasti tupakan- ja pilvenpolton hajuhaitoista. Vastaavaa ongelmaa ei olisi ollut, jos olisimme maksaneet enemmän ja valinneet istumapaikat katsomosta, jossa ei saanut polttaa. Saapuessamme keikkapaikalle monet grillailivat ja joivat olutta keikkapaikan parkkipaikoilla, jonka vuoksi moni oli myös aika tuiterissa heti sisäänpääsyn yhteydessä. Nurmikolle sai ottaa mukaan oman viltin tai matalan taittotuolin. Vilttejä myytiin paikan päällä 20 dollarin hintaan ja taittotuoleja sai vuokrata viidellä dollarilla. Itse vuokrasimme taittotuolit, joka oli mitä mainioin veto, koska Black Sabbathia odoteltiin katsomossa noin kaksi tuntia. Tunnin odottelun jälkeen lavalle tuli lämppäri, joka oli DJ, joka soitti aivan liian lujalla sekaisin kaikenlaista raskaampaa musiikkia. Oli vähän absurdia, kun hän heitteli yleisölle rantapalloja ja käski pitää ne menossa mukana. Itse en oikein yhdistä tuollasta raskasta musiikkia mukavaan päivään rannalla. Itse Black Sabbathin keikka alkoi joskus puoli yhdeksän maissa. Kuuluvuus oli erittäin hyvä ja näkyvyyskin ihan ok. Lavan reunoilla näytti olevan kaksi jotain konserttipaikan screeniä, mutta käytössä oli vain lavan takaosassa oleva screeni. Myös konserttipaikan katolla oli screenejä kauempana hengaaville. Musa oli hyvää, mutta tunnelmaa vähän latisti se, että päätä alkoi vähän särkeä kaikista tupakan ja pilven hajuhaitoista. Vielä yksi asia, jonka voisi mainita on se, että kannattaa tuoda omat vedet keikkapaikalle. Omaa vettä saa tuoda, kunhan se on avaamattomassa pullossa eli suoraan kaupasta tuotua. Jossain luki joku rajoitus, että vettä saisi olla tyyliin vain puoli litraa per nenä, mutta näin ihmisillä jopa gallonan kokoisia vesikanistereita, joten ilmeisesti tästä asiasta ei olla kovin tarkkoja. ½ litran vesipullo maksoi keikkapaikalla mukavat 4,5 dollaria, kun vastaavan saa yleensä ruokakaupasta alle puolen dollarin.

Lähdimme itse kotia kohti jo vähän ennen keikan loppua. Syynä tähän oli väsymys ja kylmyys, jotkat varmaan liittyivät osittain toisiinsa. Itselläni oli päällä kuitenkin pitkät housut ja mukana neuletakki, kun monilla muilla oli pelkät minishortsit ja toppi ilman minkäänlaista päällyspaitaa. En tiedä, miten ne ihmiset eivät paleltuneet hengiltä. Pimeää täällä tosiaan tulee kahdeksan aikoihin illalla, joten sen jälkeen ilma alkoi vähitellen viilentyä. Lähdimme siinä vaiheessa, kun välispiikit alkoivat vaikuttaa siltä, että monta biisiä ei ole enää jäljellä. Mielellään olisimme olleet loppuun asti, mutta väsymys ja halu päästä asunnolla olivat liian suuria. Olimme ennen keikkaa käyneet kysymässä Live Nationin työntekijöiltä, onko keikan jälkeen bussikuljetusta poispäin. He neuvoivat meille, mistä löydämme kuljetuspalvelun. Kulkuneuvonamme toimi koulubussi, joilla täällä ilmeisesti yleensäkin ajetaan kaikkia "tilausajoja". Tässä vaiheessa kyllä harmitti kovasti ettei kameraa ollut mukana, koska keikkapaikalla järjestelmäkamerat olivat kiellettyjä. Bussi kuljetti meidät Aberdeen-Matawanin asemalle. Valitettavasti ehdimme bussista nähdä edeltävän junan menevän. Kyseinen juna oli kuitenkin n. puoli tuntia myöhässä ja jossain vaiheessa kuuluteltiin, että oma junammekin olisi myöhässä. Onneksemme junamme tuli kuitenkin ajoissa, koska sitä oli siinä vaiheessa jouduttu odottamaan tunnin verran. Tällä kertaa ostimme liput lippuautomaatista, jossa pystyi maksamaan myös käteisellä. Lippuautomaatin käyttö oli mielestäni erittäin helppoa, joten voin kyllä suositella käyttämään sitä, niin ei tarvitse jonotella lippukioskille.

Paluumatkalla me molemmat nuokuimme junassa. Joltain asemalta sisään tuli pari naista, jotka riehuivat jotain omaa koko matkan. Heidän tultuaan junaan alkoi sellainen mölyäminen, että nukkumisesta ei tullut kyllä enää mitään. Paluumatka meni melko nopeasti ja junassa oli paljon muitakin konsertissa olleita. Penn Stationilta otimme taksin kohti omaa asuntoamme, koska emme uskaltaneet enää yhden aikaan yöllä lähteä ajelemaan metrolla keskenämme. Takseja löytyi melkein heti Penn Stationin ulkopuolelta ja alkutaksa taisi olla jotain 2,5 dollarin luokkaa. Matkalle omalle asunnollemme tuli hintaa muistaakseni jotain 15 dollaria tms., joka oli mielestäni melko kohtuullinen hinta, kun matkustimme 33th streetiltä West sidelta aina 90th streetille East sidelle. Olimme ajatelleet hakevamme ruokaa vielä palattuamme kotiin, mutta väsymys vei voiton. Olimme onneksi ostaneet asunnolle keksejä, joita sitten mutustelimme tyytyväisinä ennen nukkumaan menoa. On muuten ihan sairaan hyviä tuollaiset Mint Oreo fudge creamsit:

kuvan lähde

Kaiken kaikkiaan keikka itsessään oli kokemus, mutta olisi melkein voinut jättää menemättä. Vaikka bändi olikin mahtava, väsymys oli aivan kamala. Jos siis aiot reissulla suunnata keikalle, älä tee sitä saapumista seuraavana päivänä, jos haluat nauttia keikasta kunnolla!

Reissuun valmistautumista

Tänään on viimeinen työpäivä ennen reissua. Ylihuomenna olemme jo tähän aikaan matkalla kohti Helsinki-Vantaan lentokenttää. Laukkuja ei ole vielä pakattu, mutta reissuun on kyllä muuten varauduttu. Kävin eilen ostamassa adapterin pistorasiaa varten, jotta saamme pidettyä läppärissä virrat koko reissun ajan. Samalla reissulla poikkesin pankissa vaihtamassa valuuttaa. Päädyin vaihtamaan rahat pankissa, koska oma pankkini tarjosi Forexia paremman kurssin. Valuuttakurssi on muutenkin muuttunut vähän meidän kannaltamme parempaan suuntaan, mutta ei mitenkään supermerkittävästi. Sen verran, että joitain dollareita hyötyy. Samalla reissulla kävin kaupassa ostamassa hiusväriä, jonka heitän huomenissa päähän, että väri olisi reissun ajan vähän kirkkaampi. Samalta kauppareissulta tarttui mukaan kaksi kynsilakkaa:

Vasemmalla on Maybellinen Color Show Polka Dots -kynsilakka värissä 200 Rain Forest Canopy ja oikealla on Lumenen 3D glitter -kynsilakka värissä 56 Sparkle Burst

Ja tässä kuva tuosta Polka Dots -kynsilakasta. Ajattelin ensin, että tätä kynsilakkaa joutuisi laittamaan vähän paksumman kerroksen kuten graffitti-kynsilakkaa, mutta parempaa jälkeä tulikin, kun kynsilakkaa laittoi vähän vähemmän. Silloin nuo pallerot eivät tarttuneet toisiinsa eivätkä kasaantuneet yhtä rankasti. Jätin tämän kynsilakan alle kerroksen Trindin kynnenkovettajaa, joka on kyllä tuntunut jossain määrin auttavan kynsien laskottumisen kanssa. Reissun lopuksi kynnet ovat varmaan aivan ihanat, kun ne ovat saaneet rauhassa kasvaa ilman, että ne olisivat katkeilleet työn tai siivouksen seurauksena. Voin laittaa sitten vertailukuvan reissun jälkeen, jos ylläoleva kuva on lähtötilanne.