Totutteleminen intialaiseen työkulttuuriin

Ehkä suurin kulttuurishokki tämän ensimmäisen viikon aikana on ollut intialainen työkulttuuri ja työntekijöiden taitotaso. En ollut osannut ajatella ennen tänne saapumista, kuinka heikko taitotaso omilla ohjaajillani tulee olemaan. Ensimmäisen viikon ajan olen seuraillut järjestön ja hoivakodin toimintaa, kirjoitellut vuosikertomusta ja viettänyt aikaa lasten kanssa. Välillä tuntuu, että ympärilläni tapahtuu asioita esim. vastaillaan puhelimeen ja keskustellaan asioita, mutta konkreettisia asioita tuntuu tapahtuvan melko vähän. Annan esimerkin. Kahden viime vuoden vuosikertomukseen oli kirjattu, että lapsista on otettu kuvat eri jooga-asennoissa ja nämä kuvat aiotaan tulostaa hoivakodin seinälle, jotta lapset voivat kuvien perusteella harjoitella joogaa ilman jooga-opettajaa. Kysyin ohjaajaltani, onko tämä toteutettu tai ollaanko tämä aikeissa toteuttaa, koska se mainitaan kahdessa viimeisimmässä vuosikertomuksessa. Hoivakodin toimistosta löytyy printteri, joten toteutus ei vaatisi paljoa. Ohjaaja vastasi, että kuvia ei aiota tulostaa ja lapset harjoittelevat asentoja ilman kuviakin. Poistin siis maininnan kuvien tulostamisesta työn alla olevasta vuosikertomuksesta, jotta vuosikertomus olisi totuudenmukainen. 

Järjestön Facebook-sivun perusteella lapsille on kuitenkin järjestetty erilaisia juhlia milloin minkäkin intialaisen festivaalin kunniaksi. Yksi tilaisuus oli järjestetty yhteistyössä julkisten koulujen kanssa ja siihen osallistui noin 500 lasta. Koko tilaisuus oli järjestety hoivakodin toimesta, joten kyllä heiltä ainakin tapahtumien järjestäminen sujuu! Toivottavasti pääsen näkemään tällaista toimintaa myös käytännössä seuraavien kolmen kuukauden aikana.

Olen itse luonteeltani sellainen, että tartun toimeen, joten minulla on hiukan vaikeuksia sopeutua paikalliseen verkkaiseen työtahtiin. Työtä tehdään tietyssä mielessä hyvin paljon, koska työntekijät saattavat tehdä pitkiä päiviä ja 6-päiväisiä työviikkoja. Tuntuu kuitenkin, että työaikana ei välttämättä saada kovin paljon aikaiseksi. Toisaalta ympärilläni saattaa tapahtua enemmän kuin ymmärrän, koska toimiston työntekijät puhuvat monesti hindiä keskenään. Kuitenkin, jos pyydän vaikka valokuvia tai tietoja vuosikertomusta varten, saatan joutua odottamaan niitä monta päivää. Monet järjestön tiedot ovat tallessa pelkästään käsinkirjoitetuilla liuskoilla, joka tuntuu vanhanaikaiselta tällaiselle diginatiiville. Olen yrittänyt siirtää joitain tietoja sähköiseen muotoon sekä oman työni helpottamiseksi että tulevia vapaaehtoistyöntekijöitä ajatellen. Opetin myös toista ohjaajaani, joka työskentelee arkisin valtion virkamiehenä, käyttämään Google Docsia.

Uskoisin, että ajan kanssa pääsen tämän alkushokin yli ja tulen oppimaan paljon uusia asioita. En ole ikinä ennen toiminut kansalaisjärjestössä, joten esimerkiksi lahjoituspyyntöjen tekeminen on itselleni täysin uusi asia. Samalla kun itse opin uusia asioita, voin yrittää opettaa uusia asioita järjestön työntekijöille, kuten niitä ATK-taitoja :D

Lapset auttoivat työntekijöitä erottelemaan roskia jyvien(?) joukosta

Toimistolla paikallisissa vaatteissa

Kotimatka tuktukilla