Tulkun matkassa: Jeju Fire Festival 2017

Satuimme Jejun saarelle juuri vuosittaisen Jejun Fire Festivalin aikaan. Saapuessamme saarelle meillä ei ollut mitään hajua kyseisestä tapahtumasta. Kuulimme tapahtumasta hostellimme työntekijöiltä, jotka mainostivat, että festivaaleille on ilmainen bussikuljetus Jejy Citystä aivan hostellimme lähettyviltä. Ilmainen kuljetus löytyi myös toisella puolella saarta sijaitsevasta Seogwipon kaupungista, jonne olimme kyseisenä päivänä suunnitelleet menevämme. Kysyimme hostellin työntekijältä, moneltako festivaaleille kannattaisi suunnata ja hän suositteli, että joskus iltakuuden maissa. Satuimme ajamaan festivaalialueen ohi bussilla ensimmäisen kerran jo puolen päivän maissa ja huomasimme alueella olevan jo kova kuhina käynnissä. Kävimme parilla eri nähtävyydellä saaren eteläpuolella. Jälkimmäinen nähtävyyksistä oli Seogwipossa sijaitseva Cheonjeyeon vesiputous. Jokaiselta nähtävyydeltä tuntui löytyvän turisti-info, joten kävimme kysymässä vesiputouksen turisti-infosta, mistä ilmainen bussikuljetus festareille lähtee. Bussikuljetus ei lähtenyt sieltä puolen Seogwipoa, missä olimme, joten meitä ohjattiin ottamaan paikallisbussi kaupungintalolle. Bussi lähti vesiputouksen parkkipaikalta ja matkan pystyi maksamaan bussikortilla, joten siirtyminen festivaalibussiin sujui varsin mallikkaasti.

Saavuimme Jeju Fire Festivalille noin viiden aikoihin illalla. Paikalla oli väkeä kuin pipoa. Autoja tuli joka suunnasta ja ihmiset parkkeerasivat autojaan pelloille kilometrien päähän festivaalialueesta. Alue oli iso. Kylteistä meille selvisi, että kyseessä oli Jeju Fire Festivalin 20-vuotisjuhlavuosi. Matkakumppanini sanoi, että alue toi hänelle mieleen Pori Jazzin. Alue oli kieltämättä mielenkiintoinen yhdistelmä jättimäistä toria ja rock-festivaaleja. Ruoka- ja myyntikojuja oli sisäänkäynnin jälkeen silmän kantamattomiin. Hetken kierreltyämme löysimme alueen kartan ja ohjelman englanniksi. Festivaalit kestivät useamman päivän ja lauantaina ohjelmaa oli yhdestätoista aamulla aina iltayhdeksään saakka. Lauantai oli selvästi festivaalien huipennus, vaikka festivaali jatkui yhä sunnuntaina. Paikalla oli korealaisia vauvasta vaariin sekä joukkoon eksyneitä länsimaalaisia turisteja, kuten me. Kun saavuimme festivaaleille, oli yhä valoisaa ja ihmiset lennättivät valkoisia leijoja. Illan pimetessä festivaalialueelle alettiin sytyttää valoja ja ohjelma päälavalla alkoi. Ihmiset asettautuivat mäkien rinteille seisomaan ja istumaan rintamasuunta isointa mäkeä ja päälavaa kohti. Ohjelmaan kuului puheita, video festivaalien historiasta, lasershow, ilotulituksia ja paljon tulta. Festivaalia ei turhaan ole nimetty tulen festivaaliksi. Ihmettelin ennen ilotulituksia ja erinäisiä ohjelmistossa mainittuja polttamisia, että eikö koko alue syty tuleen, kun koko mäki näytti olevan kuivaa heinää. Myöhemmin illalla, kun soihtukulkueen soihdut heitettiin kyseiseen mäkeen ja koko mäki syttyi tuleen, totesin, että aa sehän oli se tarkoituskin. Ilotulitusten ja mäen polttamisen jälkeen oli aika lähteä takaisin kohti hostellia. Bussikuljetus toimi hyvin toiseenkin suuntaan. Vaikka jono busseille näytti kauhistuttavan pitkältä, se veti hyvin ja busseja saapui paikalle koko ajan lisää. Mekin pääsimme lopulta bussiin, vaikka neljä korealaista vanhusta olikin kiilannut meidät jonossa. Palava mäki oli onneksi lämmittänyt hiukan kohmeisia jäseniämme, ettemme täysin jäätyneet odottaessamme. Jos ikinä suuntaat Jeju Fire Festivalille tai millekään iltaiselle festivaalille, niin ota ihmeessä joku viltti tai huopa mukaan. Kaipasimme sellaista kovasti, kun istuimme nurmikolla noin +8 asteessa pari tuntia odottamassa ilotulituksia.

En ole sen tarkemmin tutustunut Jeju Fire Festivalin historiaan ja tarkoitukseen, mutta luulen, että festivaali liittyy saaren tuliperäisyyteen ja saaren keskellä sijaitsevaan isoon tulivuoreen. Osa ilotulituksista imitoi mielestäni tulivuoren purkausta ja palava mäki näyttää lähes siltä, kuin laavaa valuisi mäen päältä. Vai miten teidän mielestä? Katsokaapa viimeisiä kuvia.