Tulkun matkassa: Jejun tuliperäiset Unesco-kohteet

Päätimme lähteä suomalaisen opiskelukaverini kanssa extempore minilomalle Jejun saarelle. Meillä sattui molemmilla olemaan loppuviikko vapaata ja emme saa viisumiemme takia poistua Koreasta, joten aloin etsiä lomakohdetta Korean sisäpuolelta. Jejuun törmäsin alunperin CNN Travelin listauksessa viidestäkymmenestä kauniista paikasta Koreassa. Jejun saari on mainittu listalla pariinkin otteeseen. Jejun saari on Korean eteläpuolella sijaitseva Koreaan kuuluva tuliperäinen saari. Meno-paluu lennot Soulista Jejuun irtosivat noin 60 euron hintaan. Lensimme T'Waylla, joka on korealainen lentoyhtiö. Koneet olivat siistit ja vähän päälle tunnin kestäneellä lennolla tarjoiltiin matkustajille vettä. Lähtöselvitys ja turvatarkastus sujuivat erittäin nopeasti ja vaivattomasti Soulin Gimpon lentokentällä. Me olimme tietenkin kuuliaisina pakanneet nesteet minigrip-pusseihin menomatkalle, mutta kukaan ei kysellyt niiden perään. Ilmeisesti maan sisäisillä lennoilla nesteiden kuljetusta ei kontrolloida. Kohteessa majoituimme Jeju Cityssä sijaitsevan hostellin jaetussa huoneessa. Majoitus maksoi vähän päälle kympin yöltä sisältäen kevyen aamiaisen.

Jejun saari on tuliperäinen, joten saaren nähtävyydet liittyvät pitkälti saaren vulkaaniseen historiaan. Jejussa on kolme Unescon maailmanperintökohdetta. Näkyvin näistä on saaren keskellä sijaistseva tulivuori Mt. Hallasan, joka on koko Etelä-Korean korkein vuori. Vuorelle on mahdollista kavuta, mutta jätimme flunssaisuutemme takia tämän ohjelmanumeron toiseen kertaan. Sääolosuhteet vuorellla vaihtelevat, joten vaellukseen pitäisi varautua kunnolla, mitä me emme olleet todellakaan tehneet. Kävimme kahdella muulla Unescon maailmanperintökohteella: Seongsan Ilchulbong Peakilla (Sunrise Peak) ja Manjanggul Cavella. Kyseisillä kohteilla on mahdollista vierailla saman päivän aikana. Käytimme saaren julkista liikennettä ja otimme bussin Jeju Citystä. Saarella käy sama T-Moneyn matkakortti kuin Soulissa, joten matkojen maksaminen on helppoa. Lataat vain arvoa matkakortillesi ja voilà. Busseissa on näytöt, joissa lukee aina seuraava pysäkki ja sitä seuraava pysäkki koreaksi ja englanniksi, joten matkan kulkua on helppo seurata. Osa busseista kulkee vain kerran-pari tunnissa, mutta suomalaisellehan tämä on tuttu tahti.

Seongsan Ilchulbong Peakilla riittää portaita ja nähtävää. Maisemat Peakin päältä ovat upeat. Vieressä siintää Udon saari. Peakin viereisestä poukamasta löytää keski-iän ylittäneitä naisia, jotka sukeltavat pelkät märkäpuvut päällään mereneläviä rannan tuntumasta. Mereneläviä oli mahdollista ostaa ja syödä paikan päällä, mutta meitä ei houkutellut kypsentämätön mustekala ja merimakkara. Vaihtoehtoisesti rannasta voi lähteä ihailemaan maisemia mereltä päin veneen kyydissä. Pääsymaksu alueelle on 2000 wonia, mikä vastaa noin 1,7 euroa. Kaikki Jejun luontokohteet maksoivat saman verran. Manjanggul Cave on maanalainen laavaluola. Luola on monta kilometriä pitkä, mutta yleisölle on avoinna vain kilometrin mittainen valaistu reitti. Luolassa oli kylmää ja kosteaa, joten vaatetta kannattaa olla mukana. Luolan katosta, seinistä ja lattiasta voi kaikista nähdä, miten laava on aikoinaan valunut luolan läpi ja muovannut sitä. Infotaulut olivat myös englanniksi, joten aiheeseen pääsi syventymään mukavasti. Suosittelen lämpimästi molempia kohteita, jos satut joskus vierailemaan Jejun saarella.