Ensimmäistä kertaa tämän matkan aikana ylitimme kahden valtion rajan maitse. Olin ennen reissua ajatellut, että suuntaamme Singaporesta Kuala Lumpuriin junalla. Tällöin en kuitenkaan ollut huomannut, että junia menee vain kolmesti päivässä: aikaisin aamulla, illalla ja yöllä. Koska meitä ei huvittanut herätä aikaisin aamulla eikä toisaalta saapua KL:n keskellä yötä, aloin etsiä muita vaihtoehtoja. Pikaisesti selvisikin, että Singaporesta Kuala Lumpuriin liikennöi useita busseja tunnissa eri yhtiöiden toimesta. Ajattelin ensin, että valitaan se halvin. Pienen googlailun jälkeen tulin kuitenkin toisiin ajatuksiin. Ihmiset olivat arvostelleet kaikista edullisimpia yhtiöitä muun muassa siitä, että heidät oli myyty kesken matkan toisen firman kuljetettavaksi. Tämä ei kuulostanut kovin houkuttelevalta, joten päätimme ostaa liput hiukan kalliimmalta Aeroline-nimiseltä yhtiöltä. Hintaa per lippu tuli kuitenkin alle 30 euroa ja siihen kuului yksi ateria.
Bussimatkamme alkoi Harbourfront Mallilta, joka sijaitsi vain parin metropysäkin päässä majapaikastamme. Kävimme vaihtamassa varauskoodin lippuihin puoli tuntia ennen bussin lähtöä ja suuntasimme kerroksen alemmaksi odottamaan bussia. Bussi osoittautui tilavaksi ja vain kolmasosa paikoista oli varattu. Henkilökunta jakoi matkan aluksi kaikille vesipullot ja toivotti meidät tervetulleeksi. Noin tunnin ajon jälkeen saavuimme Singaporen rajatarkastukseen. Tarvitsimme siis passiimme leimat siitä, että olemme poistuneet maasta. Rajatarkastus oli totaalinen farssi! Ihmisiä oli useassa jonossa jopa viisi ihmistä rinnakkain ja tarkastustiskejä oli auki vain pari. Kun uusi tiski aukesi, ihmiset juoksivat uuteen jonoon tai kiipesivät jonojen välissä kulkeneiden puomien yli päästäkseen sinne. Osa meidänkin kanssa samalla bussilla tulleista juoksi uusiin jonoihin ja säästi tämän ansiosta noin puoli tuntia jonotusajassa. Kun olimme juuri pääsemässä tarkastukseen, pari virkaintoista työntekijää päättivät, että nyt on aika tehdä jonoista kunnollisia. Ihmisiä ei ohjeistettu millään tavalla jonoihin mentäessä, mutta nyt kun monta sataa ihmistä oli jo pakkautunut epämääräiseksi lössiksi, heitä ilmeisesti kannatti ohjeistaa siirtymään yksilöjonoon. Eihän siitä tullut mitään. Kukaan ei peruuttanut, koska pelkäsi jonkun toisen menevän ohi ja passeja tarkastanut työntekijä lopetti passien tarkastamisen täksi aikaa. Jonoa saatiin ehkä ihan vähän siistimmäksi, mutta eipä juuri. Ehdimme jo kirota, miksemme matkustaneet lentäen. Bussimme työntekijäkin viittoili meille, että on kiire ja että he joutuvat jättämään meidät rajatarkastukseen odottamaan seuraavaa bussia, jos emme pian tule. Huusimme jonosta rajatarkastajille, että bussimme lähtee. Kun tarkastaja tuli vihdoin jatkamaan töitään, hän pyysi meitä kahta tulemaan ensimmäisinä. Pääsimme ehkä noin viiden henkilön ohi ja juoksimme bussiimme. Vasta bussissa huomasin, että bussimme työntekijä oli yrittänyt soittaa meille. Jos olisimme vastanneet, olisimme varmaan saaneet kuulla, että saamme odottaa seuraavaa bussia.
Bussiin päästyämme olo oli autuas. Bussi oli odottanut meitä ja olimme selvinneet puolentoista tunnin piinaavasta odotuksesta kiinalaisten ympäröimänä. Tarkastaja oli skannannut passit ja lyönyt niihin pari uutta leimaa. Uskomatonta kaaosta koko homma. Ajettuamme sillan yli tuli uusi rajatarkastus: Malesian raja. Kuulin jo jonkun kiroavan toista rajaa, mutta toinen matkustaja lohdutti, että tämä on se helpompi raja. Kun edeltävään tarkastukseen menimme vain käsimatkatavaroiden kanssa, tällä kertaa mukana piti kantaa kaikki matkatavarat. Ensimmäiseksi käytiin leimaamassa passit ja antamassa sormenjäljet. Tiskejä oli auki kymmenkunta eikä jonoa ollut yhtään. Pieni jono muodostui matkalaukkujen läpivalaisuun, jota hoidettiin yhdellä koneella, mutta siitäkin päästiin alle kymmenessä minuutissa. Koko rajatarkastukseen meni maksimissaan vartti. Singaporella olisi hiukan opittavaa Malesialta tässä asiassa. Pian olimmekin jo takaisin bussissa ja bussin työntekijä jakoi meille kuulokkeet, aterian ja peitot. Yhtiö pyrkii lentokonemaiseen palveluun ja sellaista se olikin. Jokaisella oli oma viihdekonsoli, jossa oli suhteellisen uusia elokuvia. Konsoli toimi vähän vaihtelevasti, mutta onnistuimme siitä huolimatta katsomaan Jurassic Worldin.
Matka Singaporesta Kuala Lumpuriin kesti noin 7 tuntia, joista 1½ kului rajatarkastuksessa Singaporen puolella. Pysähdyimme matkalla kerran 10 minuutiksi vessatauolle, vaikka bussistakin löytyi toki vessa. Rajatarkastusta lukuun ottamatta matka sujui äärimmäisen mukavasti. Saavuimme Kuala Lumpuriin vähän ennen yhdekssää illalla ja otimme taksin asunnolle. Mies kysyi minulta, missä kerroksessa asuntomme sijaitsee, mutta en tiennyt. Paikalle päästyämme selvisi, että asuntomme on 30. kerroksessa! Näköalassa ei ole valittamista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti