Snorklausta Gilin saarilla

Snorklasimme molemmat ensimmäistä kertaa elämässämme tällä samaisella reissulla Fijillä. Olimme lukeneet blogeista ja kuulleet muilta matkaajilta, että Gileillä kannattaa myös snorklata. Maskit ja räpylät sai vuokrattua Gili Airilla lähes mistä tahansa. Hintaa päivälle tuli noin 3,5 euroa per nenä. Vuokrauksen yhteydessä meille neuvottiin, että kannattaa snorklata saaren itäpuolella ja suunnata hiukan kauemmaksi rannasta. Lenkkeillessämme saaren länsipuolella huomasimme, että siellä ei tosiaan snorklata. Puoliltapäivin länsirannikon riutta oli täysin veden yläpuolella ja snorklausta varten olisi pitänyt kävellä monta sataa metriä riuttaa pitkin sen reunalle. Länsirannikkokin sopi parhaiten snorklaukseen iltapäivästä, kun vesi oli korkeammalla. Ranta on paikoitellen melko matalaa, mutta huomasimme, että kannattaa alkaa snorkalata heti kun pystyy. Kaloja löytyy jo melko matalalta ja snorklatessa näkee, mitä on edessäpäin. Rannassa ei ole oikeastaan korallia, mutta kaloja onneksi löytyy senkin edestä. Ihastuimme erityisesti vastaan uineeseen pallokalaan. Bongasimme myös merisiilejä kivien koloista. Yrityksistä huolimatta emme törmänneet merikilpikonniin Gili Airin rannoilla. Näimme porukkaa snorklaamassa myös saaren pohjoispäässä, mutta riittävän syvälle pääseminen näytti melko hankalalta, joten jätimme itse tämän spotin tutkimatta.

Hiukan hienompia vedenalaisia maisemia pääsimme näkemään Yolan Groupin Glass Bottom Boat snorklausretkellä. Retki maksoi noin kympin per nenä ja hintaan kuuluivat snorklauskamat. Snorklausretki alkoi vähän nihkeissä tunnelmissa, kun odottelimme yli tunnin loppuja osanottajia, jotka menivät kuitenkin eri veneellä kuin me. Hiukan hämmentävää. Viimein kun pääsimme liikkeelle, meitä oli veneessä yhdeksän turistia, opas ja kapteeni. Lasipohjaa veneessä oli noin neliömetrin kokoisella alueella, joten emme oikein mahtuneet kaikki ihailemaan vedenalaisia maisemia tästä kolosesta. Onneksi matka Gili Menon ja Trawanganin väliin taittui nopeasti ja pääsimme sukeltamaan merikilpikonnien kanssa. Uimme ryhmänä seuraten opastamme, joka osoitteli meille sukeltavat kilpikonnat. Törmäsimme ensin aikuiseen merikilpikonnaan, joka oli vaikuttava näky. Seurailimme sitä pinnalta, kun se ui välillä syvemmälle ja välillä lähemmäksi meitä. Bongasimme myös yhden kilpikonnan nukkumasta meren pohjasta. Hetken snorklailtuamme siirryimme takaisin veneeseen, joka kuljetti meidät lähemmäksi Trawangania. Pääsimme näkemään vielä lisää kilpikonnia. Yksikään ei tosin ollut aivan yhtä iso kuin ensimmäiseksi näkemämme. Samassa kohdassa oli muitakin ryhmiä snorklaamassa, mikä teki oman oppaamme seuraamisesta hiukan hankalaa. Eksyimmekin kertaalleen omasta ryhmästämme, kun lähdimme seuraamaan yhtä kilpikonnaa, joka johdattikin meidät toisen kilpikonnan luokse! Löysimme kuitenkin pian takaisin oman ryhmämme luokse, kun bongasimme veneemme. Kilpikonnien kanssa snorklaaminen oli ehdottomasti snorklausretken kohokohta.

Kuva lainattu täältä

Kolmas snorklausspotti löytyi Gili Menon rannalta. Gili Menoa ympäröivät hienot korallit, joissa asuu paljon värikkäitä kaloja. Korallit olivat kuitenkin melko pinnassa ja aallot olivat suuria. Virtaukset ja aallot tekivät snorklauksesta haastavaa ja korallien väistely kävi työstä. Onneksi niitä ehti hiukan ihaillakin, mutta olosuhteet olivat erittäin haastavat ja kaukaisuuteen katoava veneemme ei oikein valanut meihin luottamusta. Olimme heikolla englannilla annetuista ohjeista ymmärtäneet, että snorklaamme hetken, palaamme veneelle ja vene vie meidät sitten syömään Gili Menolle. Vedessä meille selvisikin, että suuntaamme riutalta suoraan rannalle, jonne vene oli mennyt jo edeltä. Tätä varten jouduimme uimaan oppaamme perässä virtausta vastaan terävien korallien väleistä. Oppaamme ohjasi meidät seisomaan korallin päälle, mitä ei todellakaan pitäisi tehdä, koska se tuhoaa korallia. Yrittäessäni kävellä koralliriutan yli hietikolle kaaduin aallokossa ja löin sääreni koralliin, mikä jätti mukavan veriset pintanaarmut sääreeni. Kävely rantaan oli haastavaa epätasaisen pohjan vuoksi, mutta lopulta saavutimme Gili Menon ja saimme ruokaa naamaamme. Kävin myös ensimmäistä kertaa elämässäni kyykky-mallisella vessanpöntöllä. Kokemus sekin.

Gili Menolta suuntasimme neljänteen ja viimeiseen snorklausspottiin Gili Airin edustalle ihailemaan kaloja. Venematka Menolta Airille oli aika painajaismainen, koska veneemme keinui puolelta toiselle lähes kaatumispisteeseen asti. Kapteenimme ja oppaamme eivät antaneet mitään turvallisuusohjeita ja lopuksi kehotimme itse ihmisiä istumaan hiukan tasaisemmin. Vene oli hetken aivan kallellaan, kun muut seitsemän istuivat eri puolella kuin me kaksi. Selvisimme yhdestä läheltä piti-tilanteesta huolimatta ehjinä Gili Airin edustalle, jossa jätimme snorklauksen väliin verisen jalkani ja väsymyksen takia. Muiden snorklatessa ihailimme kaloja veneen lasipohjan kautta. Retkemme päättyi Gili Airille ja olimme erittäin tyytyväisiä päästessämme turvallisesti takaisin maan kamaralle. Kannattaa varautua siihen, että snorklaus virtauksissa on rankkaa, eikä vene pysy lähettyvillä pelastamassa, jos omat voimat loppuu kesken. Kunhan tuntee omat rajansa, suosittelemme snorklausretkeä lämpimästi. Muistelemme jo lämmöllä uintiamme merikilpikonnien kanssa, vaikka retken jälkeen olo oli vähän "never again".