Yksityisristeily Milford Soundilla

Ollessamme vielä pohjoissaarella Wellingtonissa mies katsoi karttaa, laskeskeli päiviä ja pudisteli päätään. Emme millään ehtisi käydä Milford Soundissa. Googlen mukaan ajoaikaa kertyisi Pictonista Milford Soundille noin 14½ tuntia, minkä lisäksi matkalla alas länsirannikkoa olisi kiva nähdä muutakin kuin ulos auton ikkunasta. Ilmoitin miehelle, että minähän ajan ja niin me ajoimme. Viikkoa myöhemmin olimme pistäytyneet useassa pikkukaupungissa, käyneet ihailemassa jäätiköitä, tehneet lyhyitä tunnin parin mittaisia kävelyitä ja ihmetelleet pannukakkukiviä Punakaikissa. Ennen Milford Soundille suuntaamista ehdimme myös käydä lounastamassa Queenstownissa Epun ja Annikan kanssa, joihin tutustuimme Fijillä. Linnuntietä Queenstownista Milford Soundiin olisi puolet vähemmän matkaa kuin autoillen, mutta emme tällä kertaa lähteneet oikomaan jalan. Autolla matkaan uppoaa vähintään neljä tuntia. Matkalla Te Anausta Milford Soundiin on niin paljon nähtävää, että sitä joutuu väkisinkin pysähtymään pariin kertaan. 

Mount Eglinton Valley

Kea, alppipapukaija

Maisemat Cascade Creekin leirintäalueelta

The Chasm Falls

Pysähdyimme itse myös Te Anaussa, joka on puolessa välissä Queenstownia ja Milford Soundia. Siellä kävimme paikallisella infopisteellä pohtimassa, millaisen risteilyn haluaisimme Milford Soundilla. Milford Sound on kaikista helpoiten saavutettava vuono, minkä vuoksi siellä operoi monia eri yrityksiä, jotka kuljettavat turisteja pitkin vuonoa noin parin tunnin ajan. Erot yritysten välillä ovat lähinnä laivojen koossa, väkimäärissä, hinnoissa ja joissain tapauksissa myös tarjoiluissa. Infopisteestä meille kerrottiin, että kaikki yritykset kiertävät vuonoa pari tuntia samaa reittiä pitkin. Kaikista edullisimmaksi risteily olisi tullut Jucylla, mutta päädyimme Cruise Milfordiin. Infopisteen rouva kehui, että heillä on juuri uusittu aluksen sisätiloja ja he pitävät huolta siitä, ettei laivalla ole liikaa väkeä. Ja eihän siellä totta tosiaan ollutkaan. Sateisena sunnuntaiaamuna olimme ainoat asiakkaat klo 10.45 startanneella risteilyllä. Miehistöä laivasta löytyi kolmen henkilön verran. Vanhempi kapteeni Dave piti huolen siitä, että pari nuorempaa kapteenikokelasta ohjaa meidät turvallisesti läpi Milford Soundin aivan Tasmaninmeren rajalle ja takaisin. Kova sade ja tuuli pitivät huolen siitä, että vietimme suuren osan risteilystä sisätiloissa. Sateen ansiosta pääsimme myös näkemään kaikki Milford Soundin väliaikaiset vesiputoukset, jotka ovat nähtävissä vain sateen aikana sekä joitain tunteja sateen jälkeen. Miehistön jäsenet kävivät aina kertomassa meille tarinoita eri putouksista, niiden nimistä, ympäröivän alueen kasveista ja historiasta. Milford Soundin mahtavaa mittakaavaa oli mahdotonta taltioida kuviin, mutta yksikin vesiputouksista on huikeat 150 metriä korkea!

Hylkeet rantakallioilla

Jäätikköä sumun peitossa