Suurina Taru sormusten herrasta -faneina meille oli päivänselvää, että suuntaamme Uudessa-Seelannissa Hobittilaan. Tämä on oikeastaan ainoa paikka koko maassa, missä kyseisen elokuvan sisään pääsee ns. kulisseja myöten. Maat, puutarhat ja hobitin kolot ovat samoissa paikoissa kuin elokuvissa, mutta nekin on jo alkuperäisten elokuvien jälkeen rakennettu uudestaan. Konnun tunnelmaan pääsee kuitenkin sisään mainiosti. Hobittila sijaitsee noin 20 minuutin ajomatkan päässä Matamatan kaupungista. Opastetun kävelykierroksen alkupaikalle voi suunnata Matamatasta bussilla tai omalla autolla. Tullessamme etelämpänä sijainneelta leirintäalueelta hurautimme autollamme Hobittilaan johtavan tien ohi suunnatessamme ensin Matamataan suihkuihin ja lounaalle. Ihan ensiksi kävimme tosin I-sitella ("informaatiotiski") ostamassa liput saman päivän kävelykierrokselle. Kaikilla muilla kierroksilla oli tilaa paitsi päivän viimeisellä. Otimme liput klo 11.45 kierrokselle. Liput kourassa suuntasimme kohti Matamata Sports Centerin julkisia suihkuja. Maksettuamme kuntosalin kahvilaan pari dollaria per nenä saimme suunnata lämpimiin suihkuihin. Kolme päivää ilman suihkua olikin jo aivan tarpeeksi. Putipuhtaina suuntasimme renkaat vinkuen Hobbitoniin. Voin kokemuksen syvällä rintaäänellä kertoa, että tarpeen tullen Matamatasta ajaa Hobbitoniin vartissa ja kierrokselle voi ehtiä, vaikka kello näyttäisi jo paria minuuttia yli sovitun ajan.
Hobittilan kierros alkaa lyhyellä bussimatkalla. Bussi kuljettaa läpi lammasfarmin, jonka maille kulissit on rakennettu. Samalla kuljettaja kertoo lammasfarmista ja farmin päätymisestä kuvauspaikaksi. Kertaalleen jouduimme myös odottamaan, että lampaat siirtyvät pois tieltä ja pääsemme jatkamaan matkaamme Hobittilan porteille. Meitä kuljettanut bussi oli täynnä, joten meitä oli varmaan 30-40 henkeä ryhmässä. Oppaamme painotti, että kuljemme yhtenä ryhmänä oppaan ohjeiden mukaisesti. Lopuksi saisimme palkkioksi hyvästä käytöksestä oluen, siiderin tai alkoholittoman juoman Green Dragon -tavernasta. Heti kun astuimme sisään Hobittilaan, meitä oli vastassa useita hienosti lavastettuja hobitin koloja. Pienten ovien edustalla oli pieniä puutarhoja, vaatteita kuivumassa ja kaikenlaista pientä, mikä sai paikan näyttämään asutulta. Oli helppoa kuvitella, että hobitit ovat koloissaan vain päivälevolla tai lounastamassa ja ihan kohta nämä pikkuihmiset tulisivat ihmettelemään, mitä me täysikasvuiset oikein teemme heidän maillaan. Vihreät kukkulat ja pieni sammakkolampi viimeistelivät kauniin maiseman. Sammakot tosin pitivät niin kovaa mekkalaa, että meidän oli vaikea uskoa, että ääni on aitoa. Opas kuitenkin kertoi, että sammakot siirrettiin tästä tekolammesta muualle elokuvan kuvausten ajaksi juuri niiden aiheuttaman meluhaitan vuoksi.
Kuvia mieliville riitti monia hobitin koloja, joiden edessä poseerata. Pariin koloon pääsi sisäänkin. Opas myös tarjoutui ottamaan yhteiskuvia yhden kolon luona, joten mekin saimme kuvan, jossa olemme molemmat. Osa kierroksella olleista tuntui poseeraavan jokaisen hobitin kolon edessä, mutta me päätimme ottaa vain pari valittua kuvaa itsemme kera ja loput kuvat omistimme pelkästään Hobittilan maisemille ja pyöreille oville. Kukkulan toisella puolella pääsimme nautiskelemaan Green Dragonin maittavista juomista. Kuskina nappasin itselleni alkoholittoman inkiväärioluen, joka paljastui niin hyvänmakuiseksi, että mies katui valitsemaansa olutta. Tavernan sisältä löytyi roolivaatteita, joissa pystyi olemaan hetken oman elämänsä hobitti. Itse onnistuin löytämään takan edestä erittäin raukean kissan, jota silittelin hetken ennen kuin meidän oli aika suunnata takaisin bussiin. Vaikka kierros kestää pari tuntia, aika tuntui menevän ennätysnopeasti. Olisimme mielellämme viettäneet tuplasti pidemmän ajan Hobittilassa ihan vain nautiskelemassa paikan tunnelmasta ja fiilistelemässä elokuvaa. Olemme jo useasti katuneet, ettei meillä ole Taru sormusten herrasta -elokuvien musiikkeja mukanamme. Niitä olisi hyvin voinut kuunnella samalla, kun kävelee pitkin Konnun rinteitä. Palattuamme kierroksen lähtöpaikalle Shire's Restiin vietimme pitkän tovin paikan kahvilassa teetä hörppien. Tämän varjolla saimme ladattua tietokoneemme ja käytyä netissä. Hobbitonista otimme suunnaksemme Rotoruan, josta lisää hiukan myöhemmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti