Pohjoissaaren kaikista eteläisimmästä kärjestä löytyy hieno punavalkoinen majakka. Ajomatka majakalle on jo kokemus itsessään. Tie kiemurtelee rannikkoa pitkin ja näkymät merelle ovat uskomattomat. Yksi matkaoppaistamme tituleerasikin tätä reittiä yhdeksi Uuden-Seelannin hienoimmista. Ajajalle reitti on myös varsin mielenkiintoinen, koska päästäkseen perille joutuu ylittämään useita yksisuuntaisia siltoja ja kulkemaan kapeita sorateitä. Yhdessä kohtaa ajoimme myös pienen puron yli. Henkilöautoa isommalla autolla en olisi lähtenyt kyseiselle reitille ollenkaan. Monet kuitenkin suuntasivat samaa tietä pitkin minibusseilla, joten kyllä tie isommatkin autot kestää. Tie päättyy suoraan majakan parkkipaikalle. Cape Palliserin majakka sijaitsee vuoren rinteessä 254 askelman päässä pysäköintipaikalta. Näkymä huipulta oli ehdottomasti jokaisen askeleen arvoinen.
Hiukan lähempää Cape Palliserin kylää löytyvät rantakalliot, joita asuttaa hyljeyhdyskunta. Bongasimme varmaan kymmenkunta hyljettä, joista suurin osa paistatteli päivää rantakallioilla. Osa hylkeistä otti niin rennosti, ettei niitä meinannut erottaa kalliosta. Onneksi ne välillä parantelivat asentojaan. Pari hyljettä ui uhkarohkean näköisesti rantakallioiden koloissa. On uskomatonta, etteivät ne iskeydy päin kallioita aaltojen lyödessä niitä päin. Koko elämänsä kallioiden kupeessa eläneet hylkeet ovat varmaan niin tottuneita navigoimaan kallioiden välissä, ettei niillä todellisuudessa ole huolen häivää. Näkemämme hylkeet tuntuivat kovin pieniltä ja hiljaisilta verrattuna San Franciscossa näkemiimme merileijoniin. Ne olivat kuitenkin vähintään yhtä lumoavia!
Söpöjä hylkeitä!
VastaaPoista