Palasimme kotiin perjantai-iltana. Nyt reissusta on ehtinyt toipua pari päivää tai siis löytää itsensä jälleen keskeltä hirveää työ- ja opiskelurupeamaa. Matkakuumetta on yhä ilmassa, miehenpuolikkaalla minua enemmän. Ehkä sitä voi taas joskus lähteä Lontooseen muttei ihan heti. Sen verran meni rahaa reissuun, että ei uuteen matkaan ole ihan heti varaa. Nyt voisin kuitenkin kertoa mitä teimme torstaina ja perjantaina.
Olimme tehneet torstaille tarkan suunnitelman tekemisistämme. Tällä tavoin pyrimme maksimoimaan London Passista saamamme hyödyn ja minimoimaan paikasta toiseen liikkumiseen kuluvan ajan. Heti aamusta suuntasimme Westminster Abbeylle. Sinne, kun oli aiemmin viikolla ollut hirveä jono ja pelkäsimme, että joutuisimme tälläkin kertaa tyytymään sen katseluun ulkoa kuin että tuhlaisimme tunteja jonottamiseen. Jonoa ei kuitenkaan ollut ollenkaan ja pääsimme heti sisään. En tiedä, mitä ihmettä oli meneillään tiistaina, kun ensimmäistä kertaa yritimme Westminsteriin. Westminster Abbeyn pääsymaksun kattoi London Pass ja sisältä sai ilmaisen englanninkielisen audio guiden (äänioppaan). Vierailuun venähtikin vähän pidempään kuin olimme ajatelleet, kun jumitimme kuuntelemassa audio guiden äänitteitä. Vierailun pituus riippuu paljon omista kiinnostuksista ja kirkon läpi voi kulkea melko nopeallakin tahdilla katsomassa vain kirjailijoiden muistomerkit, jos niin tahtoo.
Westminster Abbeylta hyppäsimme Thamesin jokilaivan kyytiin. Jokilaivan kyydissä pääsimme Towerin laiturille. Laivalla olisi voinut seilata pidemmälle Greenwichiin asti, mutta emme tällä kertaa ehtineet nauttia niin pitkästä risteilystä. Edes takaisin menemiseen olisi kulunut n. 1½ tuntia, kun taas Westminsteriltä Towerille meni vain puolisen tuntia. London Passiin kuului 24 tunnin vapaa kulku jokilaivalla, mutta itse käytimme laivaa kulkemiseen vain tuon kerran. Towerin laiturilta kävelimme Tower Hillin metroasemalle, josta otimme metron St. Paulin katedraalille. Katedraalissa meillä oli tietty kohde. Halusimme kiivetä katedraalin kuvun huipulle. Kiivettävänä oli 528 porrasta, jonka jälkeen löysi itsensä 85 metrin korkeudesta. Alimmat portaat olivat ärsyttäviä meille pitkille ihmisille, kun ne olivat vain joitain senttejä korkeita, mutta sitäkin leveämpiä. Välillä harpoimme pari porrasta kerrallaan, koska niiden käveleminen oli niin ärsyttävää. Ylempää rakennuksesta löytyi korkeampia askelmia, jotka nousivat jyrkässä kulmassa kohti kupolin huippua. Alemmista portaista löytyi myös lepopaikkoja, joihin pystyi jäämään istumaan, jos kunto ei meinannut kestää. En kuitenkaan nähnyt kenenkään käyttävän näitä istumapaikkoja ja itsestänikin nämä portaat tuntuivat helpommilta kuin Monumentin portaat, vaikka tällä kertaa portaita oli enemmän. Kiipeäminen kuitenkin kannatti, koska näkymät olivat hienot. Kuten Westminster Abbeyssa myöskään St. Paulin katedraalissa ei saanut valokuvata sisällä.
Kävelimme St. Paulin katedraalilta Thamesin yli ja suuntasimme syömään The Anchoriin. Ruuaksi valikoitui perinteinen fish and chips, koska pitähän sitä nyt kokeilla kerta Englannissa oltiin. Paikka oli ihan jees ja ruokakin maistui, mutta olen syönyt ehkä parempiakin fish and chips annoksia elämäni aikana ihan täällä Suomessa.
Ruuan jälkeen suuntasimme lähimmälle metrolle ja otimme metron Earl's Courtin asemalle. Heti aseman ulkopuolelta löysimme etsimämme. Dr.Who tv-sarjasta tunnetun Tardiksen eli tohtorin "aikakoneen". Pitihän sen kanssa ottaa yhteiskuvia.
Yhteiskuvien jälkeen suuntasimme ulos keskustan zoneilta aina 4. zonille eli alueelle asti. Tarkoituksenamme oli vierailla Kew Gardenseilla. Valitettavasti olimme paikalla niin myöhään, että kasvihuoneet olivat jo sulkeutuneet ja ehdimme kulkea puistossa vain puolisen tuntia. Tästä taas opittiin se, että kannattaisi tarkastaa kohteiden omilta nettisivuilta niiden aukioloajat eikä luottaa sokeasti oppaisiin. London Passin oppaassa ei nimittäin mainittu ollenkaan Kew Gardensien sulkemisaikaa ja oppaan tiedot olivat parin muunkin nähtävyyden osalta eriävät paikkojen nettisivujen kanssa. Voisi lähetellä London passille vähän palautetta asiasta. Kew Gardens on kyllä sellainen kohde, johon haluaisin palata uudelleen kesällä. Isot puutarhat ovat varmasti mielettömät, kun kaikki puut ja kukat kukoistavat ja kasvihuoneisiin pääsee sisään. Kew Gardenseja varten kannattaakin varata kokonaan oma päivänsä, niin ei tarvitse juoksennella puiston alueita läpi vaan ehtii rauhassa istuskella ja ihmetellä.
Päivän lopuksi teimme pienen pyrähdyksen King's Crossin rautatieasemalla. Voitte arvata, mitä kävimme katsomassa. Tietenkin Harry Potterista tuttua 9 ja 3/4 laituria, josta Tylypahkan juna lähtee. Todellisuudessa laituriahan ei ole vaan King's Crossille on vain laitettu seinään laiturin kyltti ja puolikas matkalaukkukärry seinää vasten. Poseeraamaan oli jonkun verran jonoa ja itseäni heikotti pitkän päivän jäljiltä. Emme siis jääneet jonottamaan poseeraamaan pääsyä vaan minulle riitti tällä kertaa se, että otin paikasta pari kuvaa vähän kauempaa. Ehkä joku toinen kerta päästän sisäisen velhoni valloilleen ja menen poseeraamaan yhtä tunteella kuin muut. Oloni onneksi helpotti, kun pääsimme majapaikkaamme ja sain vähän lepäillä. Asemalla olo oli todella hirveä, mutta onneksi huono olo paljastui lyhytkestoiseksi.
Viimeisenä päivänämme eli perjantaina emme ehtineet oikeastaan tehdä paljoakaan. Aamulla pakkasimme tavaramme ja söimme aamupalaa majapaikassamme. Ruokapaikaksi mietimme läheistä intialaista, mutta koska se ei ollut auki vielä lounasaikaan, päätimme suunnata miehen hyväksymään Bill'siin. Mies otti saman annoksen kuin edeltävällä visiitillä, mutta itse tilasin tällä kertaa eri annoksen. Valitsemani kana oli parempaa kuin viimeksi syömäni, mutta en vieläkään antaisi paikalle viittä tähteä viidestä. Mies oli kuitenkin tyytyväinen omaan annokseensa, vaikka kaipaili vähän enemmän perunamuussia. Sitä olikin suhteessa makkaran määrään melko vähän. Ennen lentoa nälkä ehti yllättää meidät vielä uudelleen ja kävimme lentokentällä syömässä vähän sushia Yo!Sushissa. Sushi oli hyvää ja erityisesti japanilainen jälkiruoka maistui. Hinta oli kuitenkin suhteellisen suolainen, mutta ilmeisesti kyseisestä paikasta löytyy erilaisia tarjouksia esim. neljä 5 punnan arvoista lautasta + lasillisen viiniä olisi saanut 20 punnalla eli viinin olisi saanut sitten kaupan päälle. Lento sujuin mukavasti täydellä vatsalla, vaikka matkan varrelle sattui jonkun verran turbulenssia. Onneksi selvisimme turvallisesti takaisin Suomeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti