Keskiviikkona suuntasimme Lontoon eläintarhaan. Eläintarha sijaitsee suhteellisen lähellä paria muuta kuuluisaa vierailukohdetta Regent's Parkissa. Otimme metron Baker Streetille ja kävimme kuikuilemassa Sherlock Holmesin kuuluisaa asuntoa ennen Regent's Parkiin suunnistamista. Osoitteesta Baker Street 221b löytyy Sherlock Holmes museo, mutta itse jätimme museon väliin ja tyydyimme ottamaan paikasta pari valokuvaa ulkoapäin. Ja vielä vinkkinä Beatles-faneille, että Sherlockin naapurista löytyy London Beatles Store.
Kävelimme eläintarhalle Regent's Parkin läpi. Regent's Park on jo itsessään ihan vierailun arvoinen kohde. Puisto on iso kuin mikä. Lontoon eläintarha löytyy puiston vastakkaiselta laidalta Baker Streetiin nähden, joten saimme kävellä jonkun matkaa. Eläintarhaan pääsimme sisään ilmaiseksi London Passeilla ja viihdyimme siellä monta tuntia. Emme edes kiertäneet kaikkia eläimiä ja silti aikaa kului vaikka kuinka. Vierailun kohokohdiksi nimeäisin varmaan kirahvit, perhoshuoneen ja yöelämä-näyttelyn. Eläintarhasta löytyi myös lapsille suunnattu alue, jossa oli kotieläimiä, joita sai silittää sekä pieniä temppuratoja. Mielenkiintoisinta eläintarhassa olivat tilat, joissa eläimet olivat periaatteessa vapaana. Perhoshuoneessa perhonen saattoi istahtaa päälle ja apinoiden metsässä piti tarkkailla etteivät pienet apinat hyppää päälle.
Lontoon eläintarha toimii kotina myös ensimmäisestä Harry Potterista tutulle matelijatalolle, jossa Harry vahingossa poistaa lasin käärmeen terraariosta. Meillä ei onneksi taikavoimat aktivoituneet ja kaikki käärmeet pysyivät lasien takana.
Eläintarhasta otimme suunnaksi Abbey Roadin. Sinne oli jonkun verran matkaa, mutta suuntasimme siitä huolimatta sinne kävellen. Matkalla ohitimme Primrose Hillin, joka on nimensä mukaisesti kukkula,jota ympäröi puisto. Jätimme tällä kertaa kukkulan päälle kiipeämisen väliin, mutta monet ihmiset kiipeilivät kukkulan laelle ottamaan valokuvia ympäröivästä Lontoosta. Näkymät Primrose Hilliltä ovat varmasti mainiot. Pienen eksyilyn jälkeen löysimme vihdoin Abbey Roadin. Katu on helppo tunnistaa siitä, että aina kun autoliikenne vähän hiljenee, niin kymmenen turistia juoksee poseeraamaan keskelle suojatietä. Liikennettä oli aika paljon, joten koko homma oli vähän vaarallista. Saimme kuitenkin miehestä pari kuvaa kävelemässä suojatietä pitkin ja se riitti meille. Paikalta olisi löytynyt myös joku virallisempi valokuvaaja ottamaan kuvan, mutta en halua kuvitella sen hintaa.
Abbey Roadilta suuntasimme kohti keskustaa ja ruokaa. Nälkä nimittäin vaivasi jo kovasti. Meillä tuntuu jokaisessa kaupungissa olevan ongelmia ruokapaikan päättämisessä. Tällä kertaa paikaksi valikoitui Bill's. Ruoka oli kohtuuhintaista ja valikoimasta löytyi moneen makuun sopivia annoksia. Mies otti päivän spesiaalin perinteisen "bangers and mash" ja itse otin puolikkaan maustetun kanan. Mies ylisti annostaan taivaisiin. Ainoa ongelma oli, että ruokaa olisi saanut olla enemmänkin. Oma annokseni ei ollut aivan yhtä hyvä, mutta ei se täysin huonokaan ollut. Jälkiruoaksi ostamamme brownie jäätelön kera oli aika surkean kokoinen hintaan verrattuna eikä makukaan ollut yhtä hyvä kuin joitain päivä aikaisemmin kahvilassa syömällämme browniella, joka lisäksi oli vielä pari puntaa halvempi. Mies kuitenkin haluaisi palata Bill'siin oman annoksensa erinomaisuuden takia. Vuohenjuusto-perunamuussi jäi kummittelemaan hänen mieleensä. Bill'sin jälkeen kävimme vielä parissa liikkeessä katselemassa tuotteita, mutta pian suuntasimme tyhjin käsin takaisin majapaikkaamme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti