Black Sabbath New Jerseyssä

Olen väsymyksen takia vähän jäljessä näissä päivityksissä. Nyt tulee siis asiaa parin päivän takaa sunnuntailta. Avomieheni hoksasi jostain Internetin syövereistä, että Black Sabbath esiintyy täällä juuri silloin kun olemme itsekin täällä. Tämähän oli aivan mahtavaa, koska liput olivat halvempia kuin Suomessa ja niitä oli vielä jäljelläkin. Ainoa mutta oli, että konserttipaikka sijaitsi yli tunnin matkan päässä New Jerseyssä. Internetistä löytyi vähän epämääräisesti ohjeita siitä, miten konserttipaikalle pääsee Manhattanilta. Se selittää sen, miksi menomatkalla kävelimme useamman kilometrin pikkuteitä konserttipaikkaa kohti. Mistään ei myöskään löytynyt tietoa moneltako liput pystyisi noutamaan. Olimme ostaneet liput Live Nationin sivulta ja valinneet toimitukseksi noudon. Avomies koitti laittaa viestiä konserttipaikalle, mutta emme saaneet sieltä minkäänlaista vastausta. Ajattelimme, että tunti tai pari ennen sisäänpääsyä voisi olla hyvä aika noutaa meidän liput.

Matkamme kohti konserttipaikkaa alkoi metrolla. Kuljimme metrolinjalla 6 Grand Central stationille, josta kävelimme läheiselle Penn Stationille. Penn Stationilla ostimme liput junaan lippukioskilta. New Jerseyhin kulkee NJ transit eli New Jersey transit. Matka omaan määränpäähämme kesti vähän yli tunnin ja maksoi muistaakseni 14 dollaria per nenä yhteen suuntaan. Matka junassa taittui mukavasti. Teimme vähän virheen siinä, että menimme Hazletin asemalle, kun sitä edeltävältä asemalta olisi ollut ilmainen kuljetus konserttipaikalle. Emme kuitenkaan olleet löytäneet tästä ilmaisesta kuljetuksesta mitään kunnollista tietoa, ainoastaan jonkun hämyisen maininnan joltain foorumilta. Ohjeeksi siis teille: Jos olette menossa kuuntelemaan konserttia New Jerseyn PNC Banks Art Centeriin, niin jääkää junasta Aberdeen-Matawanin asemalla. En osaa sanoa kuinka monta tuntia ennen keikkaa ilmainen kuljetus alkaa, mutta muuten ilmainen kuljetus oli aivan loistava, kun pääsimme sitä keikan jälkeen käyttämään. Hazletista ei tosiaan ole mitään erityisen fiksua reittiä areenalle ja kävelyä tulee helposti neljäkin kilometria. Päästiin se tuossa kokemaan, kun ei oltu oikein perillä asioista.

Keikka itsessään oli jees. Ainoa ongelma oli, että paikkamme ruohikolla kärsivät vahvasti tupakan- ja pilvenpolton hajuhaitoista. Vastaavaa ongelmaa ei olisi ollut, jos olisimme maksaneet enemmän ja valinneet istumapaikat katsomosta, jossa ei saanut polttaa. Saapuessamme keikkapaikalle monet grillailivat ja joivat olutta keikkapaikan parkkipaikoilla, jonka vuoksi moni oli myös aika tuiterissa heti sisäänpääsyn yhteydessä. Nurmikolle sai ottaa mukaan oman viltin tai matalan taittotuolin. Vilttejä myytiin paikan päällä 20 dollarin hintaan ja taittotuoleja sai vuokrata viidellä dollarilla. Itse vuokrasimme taittotuolit, joka oli mitä mainioin veto, koska Black Sabbathia odoteltiin katsomossa noin kaksi tuntia. Tunnin odottelun jälkeen lavalle tuli lämppäri, joka oli DJ, joka soitti aivan liian lujalla sekaisin kaikenlaista raskaampaa musiikkia. Oli vähän absurdia, kun hän heitteli yleisölle rantapalloja ja käski pitää ne menossa mukana. Itse en oikein yhdistä tuollasta raskasta musiikkia mukavaan päivään rannalla. Itse Black Sabbathin keikka alkoi joskus puoli yhdeksän maissa. Kuuluvuus oli erittäin hyvä ja näkyvyyskin ihan ok. Lavan reunoilla näytti olevan kaksi jotain konserttipaikan screeniä, mutta käytössä oli vain lavan takaosassa oleva screeni. Myös konserttipaikan katolla oli screenejä kauempana hengaaville. Musa oli hyvää, mutta tunnelmaa vähän latisti se, että päätä alkoi vähän särkeä kaikista tupakan ja pilven hajuhaitoista. Vielä yksi asia, jonka voisi mainita on se, että kannattaa tuoda omat vedet keikkapaikalle. Omaa vettä saa tuoda, kunhan se on avaamattomassa pullossa eli suoraan kaupasta tuotua. Jossain luki joku rajoitus, että vettä saisi olla tyyliin vain puoli litraa per nenä, mutta näin ihmisillä jopa gallonan kokoisia vesikanistereita, joten ilmeisesti tästä asiasta ei olla kovin tarkkoja. ½ litran vesipullo maksoi keikkapaikalla mukavat 4,5 dollaria, kun vastaavan saa yleensä ruokakaupasta alle puolen dollarin.

Lähdimme itse kotia kohti jo vähän ennen keikan loppua. Syynä tähän oli väsymys ja kylmyys, jotkat varmaan liittyivät osittain toisiinsa. Itselläni oli päällä kuitenkin pitkät housut ja mukana neuletakki, kun monilla muilla oli pelkät minishortsit ja toppi ilman minkäänlaista päällyspaitaa. En tiedä, miten ne ihmiset eivät paleltuneet hengiltä. Pimeää täällä tosiaan tulee kahdeksan aikoihin illalla, joten sen jälkeen ilma alkoi vähitellen viilentyä. Lähdimme siinä vaiheessa, kun välispiikit alkoivat vaikuttaa siltä, että monta biisiä ei ole enää jäljellä. Mielellään olisimme olleet loppuun asti, mutta väsymys ja halu päästä asunnolla olivat liian suuria. Olimme ennen keikkaa käyneet kysymässä Live Nationin työntekijöiltä, onko keikan jälkeen bussikuljetusta poispäin. He neuvoivat meille, mistä löydämme kuljetuspalvelun. Kulkuneuvonamme toimi koulubussi, joilla täällä ilmeisesti yleensäkin ajetaan kaikkia "tilausajoja". Tässä vaiheessa kyllä harmitti kovasti ettei kameraa ollut mukana, koska keikkapaikalla järjestelmäkamerat olivat kiellettyjä. Bussi kuljetti meidät Aberdeen-Matawanin asemalle. Valitettavasti ehdimme bussista nähdä edeltävän junan menevän. Kyseinen juna oli kuitenkin n. puoli tuntia myöhässä ja jossain vaiheessa kuuluteltiin, että oma junammekin olisi myöhässä. Onneksemme junamme tuli kuitenkin ajoissa, koska sitä oli siinä vaiheessa jouduttu odottamaan tunnin verran. Tällä kertaa ostimme liput lippuautomaatista, jossa pystyi maksamaan myös käteisellä. Lippuautomaatin käyttö oli mielestäni erittäin helppoa, joten voin kyllä suositella käyttämään sitä, niin ei tarvitse jonotella lippukioskille.

Paluumatkalla me molemmat nuokuimme junassa. Joltain asemalta sisään tuli pari naista, jotka riehuivat jotain omaa koko matkan. Heidän tultuaan junaan alkoi sellainen mölyäminen, että nukkumisesta ei tullut kyllä enää mitään. Paluumatka meni melko nopeasti ja junassa oli paljon muitakin konsertissa olleita. Penn Stationilta otimme taksin kohti omaa asuntoamme, koska emme uskaltaneet enää yhden aikaan yöllä lähteä ajelemaan metrolla keskenämme. Takseja löytyi melkein heti Penn Stationin ulkopuolelta ja alkutaksa taisi olla jotain 2,5 dollarin luokkaa. Matkalle omalle asunnollemme tuli hintaa muistaakseni jotain 15 dollaria tms., joka oli mielestäni melko kohtuullinen hinta, kun matkustimme 33th streetiltä West sidelta aina 90th streetille East sidelle. Olimme ajatelleet hakevamme ruokaa vielä palattuamme kotiin, mutta väsymys vei voiton. Olimme onneksi ostaneet asunnolle keksejä, joita sitten mutustelimme tyytyväisinä ennen nukkumaan menoa. On muuten ihan sairaan hyviä tuollaiset Mint Oreo fudge creamsit:

kuvan lähde

Kaiken kaikkiaan keikka itsessään oli kokemus, mutta olisi melkein voinut jättää menemättä. Vaikka bändi olikin mahtava, väsymys oli aivan kamala. Jos siis aiot reissulla suunnata keikalle, älä tee sitä saapumista seuraavana päivänä, jos haluat nauttia keikasta kunnolla!