Vieraana intialaisissa häissä

Isoihin intialaisiin häihin ovat kaikki tervetulleita. Hindut uskovat erilaisiin onnea tuottaviin asioihin ja 19. marraskuuta oli jostain syystä erityisen onnekas päivä. Hääkutsuja sateli ja pystyin valitsemaan neljästä eri häistä itselleni sopivimman. Suuntasimme siis Jaipurissa pidettäviin häihin, koska niihin oli lyhin matka. Häitä juhlitaan täällä monta päivää, mutta me osallistuimme vain yhtenä päivänä. Kiedoimme kämppikseni kanssa perinteiset intialaiset sarit päälle ja suuntasimme juhlahumuun. Juhlat alkoivat ensimmäiseltä juhlapaikalta, missä oli ymmärtääkseni paikalla ainoastaan miehen sukua. Sulhanen ja suvun miehet istuivat ison katoksen alla tekemässä jotain seremonioita. Muut sukulaiset istuivat ympäriinsä tuoleilla ja maahan levitetyllä matolla. Kun tulimme matolle istuskelemaan, vieressä tuoleilla istuneet vieraat nousivat tuoleiltaan ja vaativat meitä istumaan niille. Kauaa ei tarvinnut istuskella, kun ensimmäiset vieraat uskaltautuivat pyytämään yhteiskuvia. Kun kuvia alettiin ottamaan, niin kaikki halusivat oman kuvan kanssamme eri kokoonpanoin. Ensin pyydettiin koko perheen kanssa, jonka jälkeen jokainen perheenjäsen halusi oman potretin. Kuvia otettiin sekä kännyköillä että virallisten valokuvaajien toimesta. Paikalla näytti olevan ainakin kolme ihmistä, jotka oli varustettu ammatimaisella valokuvauskalustolla sekä yksi videokuvaaja. Jossain vaiheessa bestman viittoi meille, että kohta aletaan siirtyä viralliselle juhlapaikalle. Tässä vaiheessa ilmoitimme valokuvaa toivoville vieraille, että otetaan kuvat sitten myöhemmin.

Ensimmäisen paikan ulkopuolella sulhanen istutettiin värikkäin koruin ja kankain koristellun valkoisen hevosen selkään yhdessä pienen sulhaspojan kanssa. Jopa hevosen kaviot oli värjätty vaaleanpunaisiksi. Kämppikseni totesikin hevosen näyttävän ihan yksisarviselta. Ennen liikkeelle lähtöä torvista ja rummuista muodostuva soittokunta alkoi soittamaan ja naiset alkoivat tanssimaan. Muut juhlavieraat asettuivat tanssijoiden ympärille ihastelemaan ja kannustamaan. Taustalla alettiin ampumaan ilotulitusraketteja. Koko hääseurueen ympärille viritettiin valo-kulkue. Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että hääseurueen ympäröi joukko köyhiä naisia, jotka kantoivat isoja painavan näköisiä valaisimia käsissään. Valot toimivat sähköllä, joten seurueen perässä ajoi lava-auto, jonka lavalla generaattori raksutti valoihin tarvittavaa sähköä. Valosta toiseen meni siis sähköjohto, joista muodostui karsina juhlijoiden ympärille. Yritimme parhaamme mukaan vältellä osumasta sähköjohtoihin, koska emme kaivaneet shokkihoitoa. Osalla valojen kantajista oli lapsia mukana. Yhdelläkin naisista oli painava valo toisessa kädessä ja pieni vauva toisessa. Kontrasti kauniisti pukeutuneen juhlakansan ja näiden rääsyihin pukeutuneiden naisten välillä pisti omaan silmääni.

Matka ensimmäisestä kohteesta juhlapaikalle kesti varmaan kaksi tuntia. Seurue pysähtyi vähän väliä paikalleen tanssimaan, vaikka tanssia riitti myös kävellessä. Kaiken ikäiset miehet ja naiset osallistuivat tansseihin. Seurueen perässä nuoremmat miehet seurasivat autolla, missä he samalla juopottelivat. Alkoholia ei häissä nautita muiden nähden, vaikka kaikki kyllä tietävät, että autoissa ja juhlapaikan ulkopuolella sitä otetaan. Ilotulituksia riitti koko matkan varrelle, mutta hienoimmat nähtiin juhlapaikalle saavuttaessa. Intialaiset eivät ole kuitenkaan hyviä noudattamaan turvallisuusohjeita ja ilmeisesti joku lapsi oli ottanut osumaa raketin jäänteistä. Miesjoukko pyysi vettä ja huuhteli parkuvan lapsen kasvoja. Hetken päästä lapsi kuitenkin rauhottui, joten ilmeisesti hänelle ei ollut käynyt kovin pahasti. Tämä välikohtaus kuitenkin latisti hiukan omaa juhlatunnelmaani.

Juhlapaikalle saavuttiin hienosti koristellusta portista. Itse juhlapaikka oli taivasalla ja ainoastaan juhlapaikkaa reunustavien seisovien pöytien päällä oli katoksia. Juhlapaikan taka-alalla oli iso teltta lavoineen. Sulhanen ohjattiin lavalle yhdessä morsiamen kanssa. Hääseremoniassa puolisot laittoivat kukkaseppeleet toistensa kaulaan ja tekivät jotain muita rituaaleja. Yritimme kysyä paikallisilta lisää näistä rituaaleista, mutta hekään eivät osanneet selittää niitä tai eivät jaksaneet vaivautua selittämään. Bestman kertoi meille, että sulhanen ja morsian olivat tavanneet pari kertaa ennen häitä, mutta aina sukulaisten seurassa. Sulhanen oli kuitenkin saanut sanoa oman mielipiteensä siitä, haluaako naida kyseisen naisen. En tiedä, kuinka paljon valinnanvaraa sulhasella todellisuudessa oli, mutta myöhemmin illalla sulhanen sanoi kämppikselleni olevansa tyytyväinen ja hän uskoi, että oppii rakastamaan tuoretta vaimoaan. Bestman tosin kertoi antaneensa sulhaselle kokaiinia ennen häitä, joten en tiedä oliko sulhanen yhä huumeissa antaessaan tämän vastauksen. Kysyimme, että miksi he ovat huumanneet sulhasen ja vastaus oli, että olisihan se muuten liian jännittävää ja raskasta kohdata kaikki sukulaiset ja mennä naimisiin. Jos oma sulhaseni saapuisi häihin kännissä tai huumattuna, niin häät jäisi kyllä pitämättä.

Hääseremonian jälkeen bestman ilmoitti meille, että nyt suunnataan juhlapaikan ovien ulkopuolelle nauttimaan alkoholia. Lähdimme siis kämppikseni ja miesseurueen kanssa 50 metrin päähän juhlapaikan ulkopuolelle. Miehet kaivoivat autoistaan pulloja ja lantrasivat viskiä veteen. Sekoitus maistui ihan kauhealta ja joinkin sitä vain puoli lasillista. Joukkio koostui pääosin alle 30-vuotiaista miehistä, mutta oli mukaan eksynyt pari hiukan vanhempaa ukkomiestäkin. Kysyimme miehiltä miksi olemme ainoat naiset porukassa ja vastaukseksi saimme, että paikalliset tytöt eivät halua liittyä seuraan. Totesin, että voisiko kyse olla siitä, että paikalliset eivät voi liittyä seuraan, koska se ei ole sosiaalisesti hyväksyttävää sukulaisten valvovien silmien alla. Miehet myönsivät, että kyse voi olla myös siitä. Maassa, jossa sukulaiset saattavat surmata naisen heidän näkökulmastaan häpeää tuovan käytöksen johdosta, jättäisin varmaan itsekin tällaiset riennot väliin.

Kadun varrella miehet laittoivat autoistaan kajarit täysille ja pistivät tanssiksi. Tätä juhlahumua jatkui varmaan tunnin verran ennen kuin suuntasimme takaisin juhlapaikalle syömään. Tässä vaiheessa kello oli jo yksi yöllä, joten ruoka maistui ja sitä onneksi riitti. Juhlapaikalla ei ollut enää paljon porukkaa, joten tarjoilijoilla oli aikaa keskittyä meihin. Meille katettiin oma pöytä ja koko ajan joku tarjoilijoista oli kysymässä, saako olla lisää kastiketta tai leipää. Videokuvaajakin bongasi meidät ja tuli kuvaamaan, kun väsyneinä ahdoimme ruokaa suuhumme. Yksi seurueemme miehistä onneksi käski kuvaajaa jatkamaan matkaa, niin meidän ei tarvinnut koko ruokailun ajan poseerata. Ruokailun jälkeen miesporukka palasi juhlapaikan ulkopuolelle jatkamaan omia bileitään. Tällä kertaa mukaan napattiin myös sulhanen. Häämenot kestävät monta päivää, joten sulhasella ei ollut vielä asiaa hääyötä viettämään. Kyseiselle parille ei ollut tiedossa mitään hääyötä hotellissa edes häiden päätyttyä, vaan he kuulemma suuntaavat anoppilaan tuoreen aviomiehen huoneeseen. Kun kello tuli kaksi yöllä, päätin suunnata kotiin. Seuraavana päivänä sain kuulla, että miehet olivat jatkaneet juhlimista aamukahdeksaan saakka.

Nämä intialaiset häät olivat kyllä kokemus, joka ei ihan heti unohdu. Odotukseni olivat kuitenkin niin korkealla, että nämä häät eivät oikein niitä täyttäneet. Odotin vieläkin enemmän väkeä, loistetta ja tanssia. Juhlapaikalla ei edes soinut musiikki, mutta ehkä olimme paikalla "vääränä” päivänä. Samoin kuin suomalaiset häät, myös intialaiset häät voivat erota toisistaan kuin yö ja päivä. Samassa orpokodissa työskentelevä ranskalainen vapaaehtoinen oli ollut hyvin pienissä häissä, joissa vieraita oli alle 50 ja aviopari edusti kahta eri uskontoa: hindua ja islamia. Kyseisissä häissä morsian oli itkenyt kauheasti, koska hän suri niin kovin sitä, että hän joutuu jättämään oman perheensä ja muuttamaan miehen perheen luokse. 

Jos satut olemaan Intiassa ja saat kutsun häihin, suosittelen ehdottomasti osallistumaan. Jokaiset häät ovat oma uniikki kokemuksensa. Juhlaa riittää, mutta häissä pääsee myös havainnoimaan kulttuurieroja ja naisen asemaa Intiassa.