Intian liikennekulttuuri on ollut omanlaisensa maailma. Jossain määrin koen sen muistuttavan Balin, Cebu Cityn ja Hanoin liikennettä. Yhtäläisyyksiä löytyy siinä, ettei kukaan tunnu noudattavan liikennesääntöjä ja liikenteessä on melkeinpä enemmän mopoja, moottoripyöriä ja skoottereita kuin autoja. Intiassa tähän kuvaan lisätään vielä keskellä tietä seisoskelevat ja makoilevat lehmät, joiden takia autot ja mopot joutuvat siirtymään yllättäen naapurikaistalle. Yhdessä lehmässä on kuulemma 33 000 jumalaa, joten kukaan paikallinen ei halua törmätä lehmään ja suututtaa jumalia. Täällä ei liikenteessä kauheasti vilkkua käytetä, mutta sen sijaan ja muutenkin ihan jatkuvasti soitetaan torvea. Joka käännöksessä, jokaisen ison auton ohituksessa, jokaiselle tielläliikkujalle, että kaikki varmasti huomaavat varoa. Välillä tämä torvikonsertti ottaa pahasti korviin.
Joudumme järjestämään joka päivä itse kulkemisen majapaikastamme projekteihimme. Hoivakoti sijaitsee noin 9 kilometrin päässä kodistamme, joten käveleminen töihin olisi mahdotonta. Pyöräily voisi onnistua, mutta muun liikenteen seassa se voisi olla melkein hengenvaarallista. Liikenteessä näkee välillä yksittäisiä pyöräilijöitä, mutta eniten pyöräilijöitä olen nähnyt ajamassa läheistä Circle Gardenia (ympyräpuutarhaa) ympäri. Sen ympärillä on sisäkehä, jolla ei yleensä liiku autoja. Ulompi kehä toimii isona liikenneympyränä.
Vaihtoehdoiksi jää siis taksi tai julkinen liikenne. Busseja kulkee keskustan suuntaan, mutta itse en ole käynyt tekemässä niihin lähempää tuttavuutta. Osa busseista on näyttänyt ulkoapäin täyteen ammutuilta. Yksi kämppiksistäni on käyttänyt paikallisbusseja ja niiden hinta on kymmenen kertaa alhaisempi kuin taksin. Tästä huolimatta olen päätynyt käyttämään takseja. Tilaan yleensä taksit Ola-nimisellä sovelluksella. Perinteinen vaihtoehto olisi huitoa taksit kadulta, mutta tämä johtaa yleensä vääntämiseen hinnasta. Ennen ajoa sovittu 60 rupian hinta muuttuu yhtäkkiä 80 rupiaksi, kun saavutaan kohteeseen. Hetken vääntämisen jälkeen kuljettajalle yleensä sopii alkuperäinen hinta, mutta sovellusten avulla välttyy vääntämiseltä, koska sovellus kertoo matkan hinnan.
Ajaminen erilaisilla takseilla on ollut mielenkiintoista. Olalla pystyy varaamaan auton lisäksi tuktukin tai moottoripyörän tarakkakyydin. Olen välillä tullut töistä kotiin moottoripyörän tarakalla, koska se on edullisin vaihtoehto yksin matkaavalle. Pyörillä on aina mukana omat kypärät kyytiläisiä varten, joten turvallisuudesta on tavallaan huolehdittu. Sanon tavallaan, koska joitain kertoja kypärän remmit eivät ole toimineet ja se on ollut lähes yhtä tyhjän kanssa. Monet paikalliset menevät kuitenkin skoottereillaan koko perheen voimin ilman kypäriä. Osa auto- ja tuktuk-kuskeista soitattaa musiikkia ajoneuvoissaan. Pari päivää takaperin pääsimme tuktukin kyytiin, jonka kuski oli päättänyt asentaa kunnon äänentoistojärjestelmän takakonttiin. Kämppikseni yritti pyytää kuskia laittamaan ääntä vähän pienemmälle, mutta kuski ilmeisesti luuli, että olimme vain innoissamme musiikista.
Katsotaan, millaisia kyytejä tulevaan kahteen ja puoleen kuukauteen vielä mahtuu!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti