Ensihetket Filippiineillä

Saavuin Filippiineille klo 11 paikallista aikaa aamulla. Edeltävän yön olin viettänyt Soulissa Incheonin lentokentän kylpylässä. Korealaiset kylpylät sisältävät yleensä nukkumishuoneita, joten ei ole mitenkään tavatonta viettää yötään kylpylässä hostellin sijasta. Kamat sai kätevästi lukolliseen kaappiin yöunien ajaksi. Nautin vielä ennen nukahtamista kuumasta kylvystä ja 70-asteisesta saunasta. Kiukaalle ei saa heittää vettä, mutta muuten sauna muistutti kovasti suomalaista vastinettaan. Lentokentän kylpylästä ei valitettavasti löytynyt kunnollisia sänkyjä, mutta makuualustat tuntuvat suht pehmeiltä verrattuna meidän asuntolan sänkyihin. Viimeiseksi tunniksi pääsin nukkumaan sohvalle, kun makuualustani vieressä ollut sohva vapautui. Ah sitä autuutta. Lento Soulista Manilaan sujui mukavasti Philippines Airlinesin kyydissä. Mukavaksi yllätykseksi neljän tunnin lennolla tarjottiin lämmin ruoka. Ruoan jälkeen valot sammutettiin, mikä mahdollisti torkkumisen. Vieressäni ollut korealainen perhe hyödynsikin lentoajan tehokkaasti ja perheen lapset nukkuivat tyytyväisinä lähes koko lennon ajan.

Spa on Air Incheonin lentokentällä

Lentokone odottelemassa matkustajia

Manilan lentokenttä oli aikamoinen yllätys. Jostain syystä kuvittelin, että lentokenttä olisi samanlainen kuin muutkin lentokentät. Eli että siellä olisi kahviloita, ravintoloita, raha-automaatteja yms. yms. Olin suunnitellut, että istuisin lentokentän kahvilassa lataamassa kännykkää kunnes kello olisi sen verran, että pääsen kirjoittautumaan sisään hostelliin. Terminaalista löytyi vain pari kahvilaa ja nekin olivat terminaalin ulkopuolella ulkona. Eihän niissä mitään latauspisteitä ollut ja kaikki asiakkaat näyttivät olevan paikallisia. Kävin sitten nostamassa rahaa ainoalta löytämältäni raha-automaatilta ja suuntasin mittarilliseen taksiin. Taksitolppa kirjasi ylös taksin tiedot ja nimeni. Tämä on varotoimi, jos joku vaikka satutaan sieppaamaan. Taksikuski oli mukava keski-ikäinen mies joka jutteli niitä näitä. Kertoi Filippiineistä ja perheestään ja haukkui kaikkia muita kuskeja hulluiksi. Liikenne on kieltämättä aikamoista. Matka lentokentältä hostellilleni Makatiin kesti kauan ja matkalla tuli nähtyä niin uskomattomia ohituksia, että aloin uskoa taksikuskin väitteitä siitä, että muut kuskit ovat hulluja. Taksikuski jakoi myös elämänohjeita ja ilmoitti, että ei kannata hankkiutua raskaaksi, jos ei ole miestä, joka elättää. Kiitin hyvistä vinkeistä.

Taksikuski antoi tämän lapun käteen ja käski ottaa kuvan, jotta opin kielen alkeet

Saavuin Z Hostel Philippinesille jo klo 12.30 ja luulin joutuvani maksamaan ylimääräistä aikaisesta sisäänkirjoittautumisesta. Respa ei kuitenkaan ollut moksiskaan enkä joutunut maksamaan mitään ylimääräistä. Sain hostellilta huoneen avainkortin ja rannekkeen, jolle pystyy lataamaan rahaa ja sitten maksamaan kyseisellä rannekkeella hostellin baarissa ja kahvilassa. Jaan hostellihuoneeni viiden muun naisen kanssa. Huoneesta löytyy yhteinen kylpyhuone. Jokaisella on oma sänky, pistorasia, yövalo ja lokero, jonne voi säilöä tavaransa. Aikaisemmista hostellikokemuksista viisastuneena toin mukanani riippulukon, mikä tulikin heti tarpeeseen, koska lokeroista löytyi paikka lukolle, mutta ei lukkoja. Yksi huonetovereistani kysyikin, mistä sain lukon ja pettyi, kun kerroin tuoneeni sen mukanani. Hän ehti jo toivoa, että niitä saa hostellin respasta. Testasin heti ensimmäiseksi hostellin sängyn ja nukuin noin tunnin päikkärit. Sänky oli ehdottomasti miellyttävämpi kuin korealaisen kylpylän makuualusta.

Kuva naapurikadulta

Fiksuna tyttönä päätin sulloa suurimman osan arvotavaroistani erilaisiin piiloihin reppuni sisälle ja repun lukkojen taaksen lokeroon. Sitten suuntasin keventyneen käsilaukkuni kanssa lähimmälle ostoskeskukselle taistellen +31 asteen hellettä vastaan. Minishortsit ja topit tulevat olemaan kovassa käytössä täällä. Kävellessäni ostoskeskukselle kuljin parin selvästi kalliimman hotellin ohi. Pari satunnaista ohikulkevaa miestä moikkasi ja joku pikkupoika yritti kerjätä rahaa, mutta kaikki jättivät kiltisti rauhaan, kun vain jatkoin matkaani. Matkalla näin myös paikan, joka mainosti, että heillä on kääpiötappeluita. Täältä löytyy siis ihan kaikkea. Ostoskeskuksen ovella naispuoliset vartijat kehuivat tatuointiani ja toivottivat "madamen" tervetulleeksi. Ei huono ensivaikutelma. Ostoskeskus oli moderni ja sieltä löytyi kaikkea pikaruokaloista merkkivaatteisiin. Seuravaaksi tautointiani kehuivat kosmetiikkaliikkeen myyjät! Koreassa jo totuin siihen, että tatuointini herätti lähinnä kauhistuneita katseita mummoilta. Täällä suhtautuminen on ihan eri luokkaa. Kävin syömässä perinteistä filippiiniläistä ruokaa yhdessä ostoskeskuksen ravintoiloista ja sain kylkiäisiksi filippiiniläistä riisijälkkäriä. Ruoka oli oikein maukasta, vaikka en ole aivan varma, mitä kaikkea se sisälsi.

Hostellissa ilmastointi pelaa ja sekä aulassa että huoneessamme lämpötila pyörii +22 asteen paikkoilla. Aulassa onkin jatkuvasti porukkaa hengailemassa ja dataamassa. Itsekin kirjoittelen tätä tekstiä hostellin aulassa. Epäilen, että Filippiineillä ja ehkä ylipäätään maailmalla yksin reissaavat miehet ovat yleisempi näky kuin yksin reissaavat naiset. Näin ainakin päättelisin hostellimme aulan sukupuolijakaumasta. No eipä siinä. Tänään aion ottaa rauhallisesti ja laiskotella ihan rauhassa. Huomenna voisin kävellä hiukan kauempana sijaitsevalle ostoskeskukselle. Manilan tutkinnan taidan jättää toiseen kertaan.

Riisijälkkäriä kahdella eri kastikkeella