Polttavan kuuma Indonesia

Olemme vihdoin Gili Airilla, noin viikon aikataulusta jäljessä. Saavuimme Balille perjantaina 13. päivä AirAsian kyydillä. Lento sujui mainiosti pahaenteisestä päivämäärästä huolimatta. Kuukauden viisumin sai ilmaiseksi, emmekä joutuneet maksamaan mitään muutakaan saapuessamme kentälle. Ensimmäiseksi suuntasimme lentokentän viralliselle taksikioskille välttyäksemme huijauksilta. Meiltä ilmeisesti veloitettiin silti hiukan ylimääräistä ja vaihtorahastamme jäi puuttumaan yksi seteli. En kuitenkaan jaksanut käydä vääntämään yhtä euroa vastaavasta rahasummasta. Kun pääsimme takseille, meille ilmoitettiin, että kuskimme on vaihtunut. Jouduimme palaamaan taksikioskille, josta hetken odottelun jälkeen saimme uuden taksin numeron. Vihdoin löytyi kuski, joka kyyditsi meidät Legianin poikkikadulla sijaitsevaan hotelliimme. Yövyimme ensimmäisen yön Hotel Terracessa, mikä osoittautui varsin mukavaksi paikaksi. Ilmastointi piti huoneen viileänä, suihkusta tuli hyvin vettä ja tv:stä näkyi HBO. Legianin kauppakatu oli ihan nurkan takana, joten suuntasimme sinne hankkimaan paikalliseen maastoon sopivat flipflopit. Päädyimme Tripadvisorin suosittelemana syömään Black Burger Houseen, jonka burgerit olivat kyllä kehunsa ansainneet.

Seuraavana aamuna lähtö koitti varhain. Olimme varanneet kuljetuksen Gili Airille pikaveneellä Padang Baista. Yhtiöksi valitsimme GiliGilin, joka vie ilman vaihtoja Balilta Airille. Kuljetukseen kuului haku hotellilta ja omista ennakkoluuloistamme poiketen kuski oli paikall etuajassa. Saapuessamme aulaan kymnentä yli seitsemän kuskimme odotti jo meitä. Satamassa saimme ranteisiimme ja rinkkoihimme rannekkeet, joissa luki kohteemme nimi. Koska kaikki kyytiläiset olivat paikalla, lähdimme satamasta etuajassa. Venekyyti sujui varsin leppoisasti. Saimme pullat ja vettä matkaevääksi. Mitään viihdykettä laivalla ei ollut, mutta venematka kesti vain puolitoista tuntia, joten eipä se haitannut. Saavuimme kuivina ja hyvinvoivina Gili Airille yhdentoista aikoihin. Satamasta löytyi saaren kartta, johon oli merkattu myös meidän majapaikkamme Si Pitung Village. Saimme Si Pitungista oman huoneen vessalla ja tuulettimella noin 20 eurolla per yö. Huone siivotaan päivittäin ja vastaanotosta saa ostettua vettä ja muuta juotavaa. Internet löytyy, mutta toimii vain silloin tällöin. Keskeltä lomakylää löytyy uima-allas, jossa on mukava vilvoitella. Aamupalaksi voi valita omelettia tai pannukakun.

Si Pitung Village sijaitsee saaren keskellä, joten vuokrasimme toisena päivänä pyörät. Hintaa tälle tuli pari euroa päivälle per pyörä. Sitä halvemmalla saa, mitä pidemmäksi aikaa vuokraa. Näiden avulla pääsee nopeasti rannoilla sijaitseville ravintoloille, joskin takapuoli voi olla hiukan hellänä. Keskellä saarta tiet ovat epätasaisia, mutta muuten ok. Saaren pohjoisosassa saaren kiertävä rantabulevardi on pelkkää upottavaa hiekkaa, josta ei pyörällä pääse. Olin lukenut, että saaren ajaa ympäri puolessa tunnissa, mutta pohjoisosan takia epäilen, että siihen menee kauemmin. Kannattaa myös varoa sähköjohtoja, hevoskärryjä ja puista putoavia ylikypsiä mangoja. Sähköjohdot eivät yleensä roiku keskellä tietä, mutta hotellimme läheltä katkesi isompi oksa, jonka mukana tulivat alas puuhun viritetyt sähköjohdot. Tähän varmaan liittyvät myös saaren sähkökatkot. Viiden päivän sisään olemme todistaneet ainakin kolme sähkökatkoa, jotka ovat kestäneet puolesta tunnista noin kolmeen tuntiin. Pisin sattui tosin yöaikaan. Aamuyöllä ei välttämättä muutenkaan saa nukuttua, kun kukot kiekuvat ja rukouskutsut raikaavat. Eilen kävimme snorklausretkellä, jossa pääsimme näkemään merikilpikonnia aivan lähietäisyydeltä, mutta siitä lisää seuraavassa kirjoituksessa!

Ranta, taustalla siintää Lombokin saari

Rantaväylä

Si Pitungin rivari, missä mekin asustellaan

Pakollinen lomakuva