keskiviikko 16. syyskuuta 2015

Sumuinen vankilasaari

Suuntasimme Alcatrazin vankilasaarelle sumuisena sunnuntaiaamuna. Meillä kävi tuuri, että ylipäätään saimme liput saarelle, koska ostimme ne viimetipassa. Alcatraz cruisesin nettisivulta opimme, että liput kannattaa hankkia vähintään viikkoa ennen aiottua vierailua. Saarelle kulkeva alus oli tilava ja kulki tasaisesti. Menomatkan seisoimme aluksen kärjessä ihailemassa lähestyvää Alcatrazia. Ostimme laivan kahvilasta hiukan aamupalaa, jonka nautimme Alcatrazin laiturilla. Syöminen ja muun kuin veden juominen ovat kiellettyjä muualla saarella. Vierailun aluksi puistonvartija kertoi saaren säännöt ja ohjeisti navigoinnissa. Päätimme mennä ensimmäiseksi katsomaan noin vartin kestävän esittelyvideon, joka kertoo saaren eri vaiheista. Monet vierailijoista skippasivat esittelyvideon ja suuntasivat suoraan vankilaan, jossa kierrettiin itsenäisesti audiotourin johdolla. Audiotourissa Alcatrazin entiset vangit ja vanginvartijat kertoivat vankilan historiasta: pakoyrityksistä, asumisesta saarella ja vankilan oloista. Audiotour oli mielenkiintoinen, mutta sen reitti oli paikoitellen ehkä hiukan sekava. Audiotourin kaveriksi olisi sopinut esim. kartta vankilasta, johon reitti olisi ollut merkattuna. Hieman ehkä nauratti, kun audiotour johdatti vankilan pihalle ja käski katsomaan kohti San Franciscoa. Saarta ympäröi niin tiheä sumu ettei kaupunkia erottanut ollenkaan. Siinä sitä sitten ihailet San Franciscoa.


Vankilan lisäksi saarelta löytyy monia muita rakennuksia sekä rakennusten jäänteitä. Pihalta löytyy myös puutarhoja, jotka saaren entiset asukkaat ovat istuttaneet. Nykyisin puutarhoja hoitavat vapaaehtoiset. Saaren rantakalliot olivat täynnä lokkeja ja muita vesilintuja. Tämä myös tuoksui ja näkyi ympäri saarta. Linnunkakkaan astumiselta ei voinut välttyä puutarhaa kierrellessä.


Yhteen saaren rakennukseen oli pystytetty erittäin ajankohtainen Yhdysvaltain vanhoista vangeista kertova näyttely nimeltään Prisoners of Age. Yhä suurempi osa Yhdysvaltain vangeista on yli 55 vuotiaita ja monet heistä tulevat myös vanhenemaan vankilassa. Monien tuomiot ovat elinkautisia ilman mahdollisuutta ehdolliseen vankeuteen tai armahdukseen. Vankiloiden tilat taas eivät vastaa iäkkäiden vankien tarpeita, koska niitä ei ole suunniteltu liikuntarajoitteisille tai muistisairaille. Näyttelyssä oli kuvia näistä vankiloissa vanhenevista ihmisistä ja lyhyesti heidän tarinansa, ikänsä ja rikoksensa sekä tietoa vanhenevista vangeista Yhdysvalloissa ylipäätään. 99 vuoden tuomiot ja koko elämän viettäminen vankilassa kuulostavat näin suomalaisena todella absurdilta. Sitä myös miettii, kuinka suuri riski maailmalle on 80-vuotias syöpäsairas, joka on ollut osallisena rikoksessa ollessan 20-vuotias. Näyttelyn sanoma tuntuikin olevan, että tuomiot ovat kohtuuttomia, eikä kenenkään tulisi joutua viettämään viimeisiä elinvuosiaan vankilassa.


Lähdimme saarelle klo 9.10 laivalla ja palasimme takaisin San Franciscoon puoli kahden maissa. Saimme siis hyvin aikaa kulutettua saarta kierrellessä. Samalla laivalla oli poistumassa joku, jonka lipussa luki, että hän oli tullut saarelle vasta klo 11. Vankilaan ehtii siis tutustua nopeammallakin aikataululla. Koska päivä oli hiukan synkeämpi, päätimme suunnata kohti keskustaa cable carilla. Toivoimme, että ikävä ilma olisi saanut osan turisteista suuntaamaan sisätiloihin ja jättämään ajelut sikseen. Jouduimme kuitenkin jonottamaan parisenkymmentä minuuttia, mutta saimme valkata paikat ikonisilta seisomapaikoilta. Seisoimme koko reitin päästä päähän cable carin ulkosyrjällä. Isoissa mäissä olo oli kuin vuoristoradassa! Kokemus oli ehdottomasti jonottamisen arvoinen, eikä pieni tihkusade mitään haitannut. Omaan mieleeni palasivat lapsuusmuistot: ensimmäinen kosketukseni calbe careihin oli piirrossarja "Maalaihiiri ja kaupunkilaishiiri", jonka yhden jakson juoni pyörii cable carin ympärillä. Jo silloin ajattelin, että olisipa hienoa päästä kyseisen kulkuneuvon kyytiin ja nyt se haave on toteutettu oikein isolla T:llä. Pitkien jonojen vuoksi emme ajaneet enempää cable careilla, vaikka julkisen liikenteen passimme olisivat mahdollistaneet rajattoman määrän matkoja.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti