Kolossaaliset satumetsät - Muir Woods

Kerrotaanpa vielä San Franciscon tapahtumista, vaikka olemmekin jo siirtyneet kansainvälisen päivämäärärajan toiselle puolelle Fijin saaristoon.

Epäonnistuneen omatoimimatkan jälkeen päädyimme varaamaan Viatorin kautta valmismatkan Muir Woodsiin. Puolen päivän matkan luvattiin kestävän noin neljä tuntia ja sisältävän Muir Woodsin lisäksi käynnin Sausaliton pikkukauungissa. Bussimatkat nielivät koko ajasta vajaa puolet. Onneksi bussikuskimme oli todellakin työlleen omistautunut. Kun ajoimme Fisherman's Wharfista kohti Golden Gate Bridgeä, hän kertoi kaupungin ja ohittamiemme talojen historiasta. Vanhat tehdashallit on muutettu putiikeiksi ja kahviloiksi, mutta ennen niissä sijaitsi muun muassa suklaatehdas. Saimme kuulla myös San Franciscoa kohdanneista lukuisista luonnonmullistuksista, jotka ovat muokanneet kaupunkia ja tuhonneet hienot vanhat viktoriaaniset villat, joita muuten olisi näkynyt runsaasti reittimme varrella. Kuski myös kertoi, että oletettavasti olemme kokeneet jo monia maanjäristyksiä, mutta ne ovat niin pieniä ettemme tunne niitä. Ajettuamme ensin ohi Sausaliton saavuimme erittäin mutkittelevalle mäkien rinteitä pitkin kulkevalle tielle. Kuski vakuutti, että hän pitää meidät kyllä tiellä. Onhan hän ajanut reitin jo kahdesti aiemmin. Huumorintajua kuskilta ei ainakaan puuttunut. Mäkiä peitti tällä kertaa niin paksu sumu, että tien reunasta alkavaa pudotusta ei juuri nähnyt. Tämä oli mielestäni plussaa, koska en halunnut katsella kuinka pitkälle me tai joku muu voi pudota, jos sattuu ajamaan hiukan hutiin.

Saavuimme Muir Woodsin kolmen maissa iltapäivällä. Saapuessamme perille metsässä satoi. Pärjäsimme kuitenkin takeillamme, eikä sateenvarjoille ollut tarvetta. Ei sillä, ei meillä sellaisia ollut mukanakaan. Metsä oli ihanan vehreä ja puut mielettömän korkeita. Kaliforniaa vaivaava kuivuus ei juurikaan näkynyt. Kaupungilla nurmet ja kasvit ovat kuivuneet, mutta metsässä oli vehreää. Saniaisia ja muuta kasvustoa riitti, eikä mikään näyttänyt kärsivän kuivuudesta. Metsässä on kuulemma oma ilmastonsa ja puiden verkosto pystyy tavallaan tuottamaan sumua ja sadetta. Bussissa saimme kuulla myös, että puut kasvavat ikään kuin ympyröissä ja tukevat toisiaan. Metsässä tämän huomasi selvästi, kun katsoi miten puut asemoituivat suhteessa toisiinsa. Monet puista ovat tuhansia vuosia vanhoja ja uusia puita kasvaa hyvin hidasta tahtia. Puissa näkyy jälkiä tulipaloista, jotka ovat sattuneet satoja vuosia sitten. Läheltä puiston alkupäätä löytyy leikattu puunrunko, jonka renkaisiin on merkitty historiallisia tapahtumia. Kyseinen puu oli syntynyt vuonna 909 ja kaatunut vuonna 1930 eli se oli kaatuessaan yli tuhat vuotta vanha!

Metsässä kulkee monia erilaisia reittejä. Yksinkertaisin ja nopein reitti kulkee ns. maan tasolla. Reitti on leveä ja metsän läpi kulkevan pienen joen yli pääsee neljän sillan avulla. Monet samalla bussilla tulleista ihmisistä valitsivat tämän reitin. He kulkivat toiselta puolelta jokea kolmannelle sillalle asti ja toista puolta takaisin alueen parkkipaikalle. Me laskeskelimme hiukan ja päätimme tehdä hiukan pidemmän lenkin. Päädyimme menenään rinnettä kulkevalle reitille, joka oli paljon kapeampi ja paikoin liukas sateen seurauksena. Tälläkin reitillä tuli kuitenkin vastaan perheitä ja isompia seurueita, joten reitti ei ollut mitenkään mahdoton kulkea. Reittiä pitkin pääsimme neljännen sillan yli toiselle puolelle jokea, josta jatkoimme maan tasolla olevaa reittiä parkkipaikalle. Saimme kulutettua tähän 75 minuuttia suhteellisen reippaasti kävellen. Ehdimme pysähtyä myös monta kertaa ottamaan kuvia, mutta olisimme mielellämme eksyneet metsään pidemmäksi aikaa. Valitettavasti tämä ei tällä kertaa onnistunut, koska emme voineet tulla metsälle omalla autolla ja nyt off-seasonina bussi metsälle kulkee vain viikonloppuisin. Kävimme metsässä maanantaina ja väkeä ei ollut mielestämme turhan paljoa liikkeellä. Vierailun lopuksi kävimme ostamassa puiston kaupasta kortin muistoksi vierailustamme. Kaupasta olisi voinut ostaa itselleen oman jättiläispunapuun kotiin kasvatettavaksi, mutta pelkäsimme pahoin, ettemme pääsisi sen kanssa läpi Uuden-Seelannin ja Australian rajatarkastuksista. 

Muir Woodsista suuntasimme Sausaliton pikkukaupunkiin. Sausalitosta ja Marin Countysta löytyy kuuluisien ja rikkaiden koteja. Asuinalueille turistibussia ei edes päästetä ajamaan, mutta alueella on kuulemma mahdollista vierailla henkilöautolla tai pyöräillen. Sausalito vaikutti ihan mukavalta paikalta. Rantakadulta löytyi kalliiden liikkeiden putiikkeja ja joitain kahviloita. Sausaliton rannasta taas löytyy paljon asuntoveneitä. Niitä ei voi kyllä veneiksi sanoa. Ne ovat oikeastaan vain omakotitaloja, jotka on rakennettu veden päälle, koska pala maata maksaa paljon enemmän kuin laituripaikka. Niillä ei seilata ympäriinsä, vaan ne ovat pysyvä osa Sausaliton rantaviivaa. Bussikuski osasi kertoa, että nämä "asuntoveneetkin" maksavat 250 000 eurosta ylöspäin. Päätimme kuluttaa käytettävissä olevan tuntimme istumalla kahvilassa nauttien leivonnaisia ja teetä.