torstai 10. syyskuuta 2015

Ensikosketus San Franciscoon

Lensimme tiistaina New Yorkista San Franciscoon Jetbluen siivillä. Lento sujui ihan mukavasti ja ylitimme monta osavaltiota. Sää oli isolta osin selkeää matkan ajan, joka mahdollisti maisemien ihailun lentokoneen ikkunasta. Lento oli lähes ajallaan perillä ja suuntasimme julkisilla kulkuneuvoilla kohti majapaikkaamme. Taksilla olisimme päässeet perille puolta nopeammin, mutta hinta olisi ollut noin viisinkertainen. Julkisilla matka taittui ihan mukavasti. Bussikuski neuvoi oikean pysäkin, jonka viereiseltä kadulta pääsimme jatkamaan matkaamme paikallisella metrolla. Metro on ehkä hiukan hämäävä nimi kyseiselle kulkuneuvolle, koska kulkiessaan naapurustoissa se muistuttaa enemmän raitiovaunua. Vuokranantajamme osoittautui aivan ihanaksi. Ensimmäiseksi saimme kupilliset kuumaa teetä ja juttelimme niitä näitä tämän Hongkongissa syntyneen, mutta San Franciscossa kasvaneen miehen kanssa. Koska emme olleet vielä syöneet sinä päivänä, hän vei meidät autolla hakemaan vähän matkan päästä burritot. Hän jopa maksoi ruokamme, kun itse vielä valitsin burritooni täytteitä! Tuli kyllä äärimmäisen tervetullut olo. Meinasimme ensin palata kotiin syömään burritot, mutta vuokranantajamme päättikin viedä meidät rantakallioille ihailemaan Tyyntämerta ruokailun ohessa. Maisemat olivat aivan upeat. Samalla saimme vinkkejä lähialueista ja paikoista, joissa kannattaa käydä. Ruokailun jälkeen hän vielä ajelutti meidät läpi Golden Gate Parkin maisemareittien ja päätti kierroksensa Twin Peaksin alueen toisen kukkulan päälle, josta näkee koko San Franciscon. Ihastuin kaupunkiin välittömästi. Yöunista nautimme omassa huoneessamme jättimäisessä sängyssä hiljaisuuden vallitessa. New Yorkin öinen häly oli jäänyt taaksemme.


Keskiviikkona suuntasimme ensin metrolla ja sitten "historiallisen kulkuneuvon" eli tietynlaisen ratikan kyydissä Pier 39. Kyseinen laituri on tunnettu merileijonistaan. Niitä olisi voinut jäädä katsomaan tuntikausiksi. Pier 39 kävelimme rantaväylää pitkin eteenpäin Fisherman's Wharfille, jossa on paljon erilaisia kauppoja ja ravintoloita. Kalan hajulta ei voi välttyä. Kävimme kuitenkin nauttimassa perinteiset burgerit Madventuresista tutussa In-n-Out-burgerissa, joka muistuttaa yhä tänäkin päivänä 70-luvun mäkkäriä ja listalla on vain kolme eri hampurilaista. Juustohampurilainen maistui, mutta ranskalaiset olivat hiukan kuivat.



Fisherman's Wharfin jälkeen lähdimme pitkälle kävelylenkille. Jatkoimme rantaväylää läpi useiden puistojen päästäksemme lopulta Golden Gate Bridgelle. Matkalla kuljimme läpi Palace of Fine Artsin, joka on alunperin rakennettu vuoden 1915 maailmannäyttelyyn. Valitettavasti alkuperäiset rakennelmat tuhoutuivat 1964 ja nykyinen rakennelma on kopio alkuperäisestä. Palatsi on ehdottomasti vierailemisen arvoinen, vaikka palatsin läheltä löytyi kyltti, joka varoitti aggressiivisista pesukarhuista. Pesukarhuja emme onneksi kohdanneet, mutta paikalla pesii paljon lintuja.


Golden Gaten lähettyviltä löytyy miljoonia hyviä paikkoja kuvata siltaa. Kävelyn ansiosta pääsimme näkemään sillan monesta eri kulmasta ja nauttimaan myös rinteistä avautuvista maisemista. Kävelyä kertyi kyllä paljon, varmaan lähemmäs 20 kilometriä päivän aikana. Monet olivat vuokranneet pyörät, joita meillekin koitettiin markkinoida. Päätimme kuitenkin rahan säästämiseksi pitäytyä kävelemisessä. Pyörän vuokraus päiväksi maksoi yhtä paljon kuin julkisen liikenteen passi viikoksi. Kävelimme itse siltaa puoleen väliin, mutta päätimme sitten kääntyä takaisinpäin. Sillasta on helpompi nauttia etäältä. Otimme bussin lähemmäksi keskustaa ja aioimme vaihtaa legendaarisen cable carin kyytiin, mutta pitkä jonotus paahtavassa auringonpaisteessa ei enää innostanut ja päädyimme bussiin. Pitää mennä cable carin kyytiin sitten joku toinen päivä. Päätös oli varmasti oikea, koska jo matkalla majapaikkaamme molempien niskat ja kädet alkoivat punottaa. Olimme onnistuneet palamaan auringossa oikein kunnolla. Aurinkorasva oli unohtunut aamulla ja keskipäivän kävelylenkki meren rannalla oli tehnyt tehtävänsä. Illalla sivelimme moneen kertaan aftersunia ja torstaiaamuna kaula, nenä, niska ja kädet ovat yhä helakan punaiset. Mies onnistui lisäksi polttamaan nilkkansa, kun housujen ja kenkien väliin oli jäänyt pieni kaistale ihoa näkyville. Olemme ottaneet opiksi ja jatkossa läträämme aurinkorasvalla kuin hullut.


1 kommentti:

  1. Näyttää ja kuulostaa niin hyvältä. San Francisco on yksi niistä harvoista Jenkkikaupungeista (kun olen enemmän kiinnostunut kansallispuistoista), joissa haluaisin vielä käydä. Nuo merileijonat on ihan huippuja. :)

    VastaaPoista