Lauantaikävely Seokchonhosu Lakella

Suuntasin viime lauantaina metrolla Jamsilin asemalle, josta löytyy Lotte World Mall -ostoskeskus, Lotte World Tower ja tietenkin myös Lotte World -huvipuisto. Alueen reunalta löytyy Seokchonhonsu lake, joka näyttää enemmänkin kahdelta kuin yhdeltä järveltä. Järvet ovat kuitenkin yhteyksissä toisiinsa ja niiden yli kulkee silta. Järveä kiertää kävelyreitti ja puisto, jonka reunat ovat täynnä kirsikankukkia ja muita istutuksia. Launtaina lämpömittari näytti auringossa +24 astetta, joten en ollut todellakaan ainut, joka oli päättänyt lähteä nauttimaan kesäisestä säästä kävelylenkin muodossa.

Kolossaaliset satumetsät - Muir Woods

Kerrotaanpa vielä San Franciscon tapahtumista, vaikka olemmekin jo siirtyneet kansainvälisen päivämäärärajan toiselle puolelle Fijin saaristoon.

Epäonnistuneen omatoimimatkan jälkeen päädyimme varaamaan Viatorin kautta valmismatkan Muir Woodsiin. Puolen päivän matkan luvattiin kestävän noin neljä tuntia ja sisältävän Muir Woodsin lisäksi käynnin Sausaliton pikkukauungissa. Bussimatkat nielivät koko ajasta vajaa puolet. Onneksi bussikuskimme oli todellakin työlleen omistautunut. Kun ajoimme Fisherman's Wharfista kohti Golden Gate Bridgeä, hän kertoi kaupungin ja ohittamiemme talojen historiasta. Vanhat tehdashallit on muutettu putiikeiksi ja kahviloiksi, mutta ennen niissä sijaitsi muun muassa suklaatehdas. Saimme kuulla myös San Franciscoa kohdanneista lukuisista luonnonmullistuksista, jotka ovat muokanneet kaupunkia ja tuhonneet hienot vanhat viktoriaaniset villat, joita muuten olisi näkynyt runsaasti reittimme varrella. Kuski myös kertoi, että oletettavasti olemme kokeneet jo monia maanjäristyksiä, mutta ne ovat niin pieniä ettemme tunne niitä. Ajettuamme ensin ohi Sausaliton saavuimme erittäin mutkittelevalle mäkien rinteitä pitkin kulkevalle tielle. Kuski vakuutti, että hän pitää meidät kyllä tiellä. Onhan hän ajanut reitin jo kahdesti aiemmin. Huumorintajua kuskilta ei ainakaan puuttunut. Mäkiä peitti tällä kertaa niin paksu sumu, että tien reunasta alkavaa pudotusta ei juuri nähnyt. Tämä oli mielestäni plussaa, koska en halunnut katsella kuinka pitkälle me tai joku muu voi pudota, jos sattuu ajamaan hiukan hutiin.

Saavuimme Muir Woodsin kolmen maissa iltapäivällä. Saapuessamme perille metsässä satoi. Pärjäsimme kuitenkin takeillamme, eikä sateenvarjoille ollut tarvetta. Ei sillä, ei meillä sellaisia ollut mukanakaan. Metsä oli ihanan vehreä ja puut mielettömän korkeita. Kaliforniaa vaivaava kuivuus ei juurikaan näkynyt. Kaupungilla nurmet ja kasvit ovat kuivuneet, mutta metsässä oli vehreää. Saniaisia ja muuta kasvustoa riitti, eikä mikään näyttänyt kärsivän kuivuudesta. Metsässä on kuulemma oma ilmastonsa ja puiden verkosto pystyy tavallaan tuottamaan sumua ja sadetta. Bussissa saimme kuulla myös, että puut kasvavat ikään kuin ympyröissä ja tukevat toisiaan. Metsässä tämän huomasi selvästi, kun katsoi miten puut asemoituivat suhteessa toisiinsa. Monet puista ovat tuhansia vuosia vanhoja ja uusia puita kasvaa hyvin hidasta tahtia. Puissa näkyy jälkiä tulipaloista, jotka ovat sattuneet satoja vuosia sitten. Läheltä puiston alkupäätä löytyy leikattu puunrunko, jonka renkaisiin on merkitty historiallisia tapahtumia. Kyseinen puu oli syntynyt vuonna 909 ja kaatunut vuonna 1930 eli se oli kaatuessaan yli tuhat vuotta vanha!

Metsässä kulkee monia erilaisia reittejä. Yksinkertaisin ja nopein reitti kulkee ns. maan tasolla. Reitti on leveä ja metsän läpi kulkevan pienen joen yli pääsee neljän sillan avulla. Monet samalla bussilla tulleista ihmisistä valitsivat tämän reitin. He kulkivat toiselta puolelta jokea kolmannelle sillalle asti ja toista puolta takaisin alueen parkkipaikalle. Me laskeskelimme hiukan ja päätimme tehdä hiukan pidemmän lenkin. Päädyimme menenään rinnettä kulkevalle reitille, joka oli paljon kapeampi ja paikoin liukas sateen seurauksena. Tälläkin reitillä tuli kuitenkin vastaan perheitä ja isompia seurueita, joten reitti ei ollut mitenkään mahdoton kulkea. Reittiä pitkin pääsimme neljännen sillan yli toiselle puolelle jokea, josta jatkoimme maan tasolla olevaa reittiä parkkipaikalle. Saimme kulutettua tähän 75 minuuttia suhteellisen reippaasti kävellen. Ehdimme pysähtyä myös monta kertaa ottamaan kuvia, mutta olisimme mielellämme eksyneet metsään pidemmäksi aikaa. Valitettavasti tämä ei tällä kertaa onnistunut, koska emme voineet tulla metsälle omalla autolla ja nyt off-seasonina bussi metsälle kulkee vain viikonloppuisin. Kävimme metsässä maanantaina ja väkeä ei ollut mielestämme turhan paljoa liikkeellä. Vierailun lopuksi kävimme ostamassa puiston kaupasta kortin muistoksi vierailustamme. Kaupasta olisi voinut ostaa itselleen oman jättiläispunapuun kotiin kasvatettavaksi, mutta pelkäsimme pahoin, ettemme pääsisi sen kanssa läpi Uuden-Seelannin ja Australian rajatarkastuksista. 

Muir Woodsista suuntasimme Sausaliton pikkukaupunkiin. Sausalitosta ja Marin Countysta löytyy kuuluisien ja rikkaiden koteja. Asuinalueille turistibussia ei edes päästetä ajamaan, mutta alueella on kuulemma mahdollista vierailla henkilöautolla tai pyöräillen. Sausalito vaikutti ihan mukavalta paikalta. Rantakadulta löytyi kalliiden liikkeiden putiikkeja ja joitain kahviloita. Sausaliton rannasta taas löytyy paljon asuntoveneitä. Niitä ei voi kyllä veneiksi sanoa. Ne ovat oikeastaan vain omakotitaloja, jotka on rakennettu veden päälle, koska pala maata maksaa paljon enemmän kuin laituripaikka. Niillä ei seilata ympäriinsä, vaan ne ovat pysyvä osa Sausaliton rantaviivaa. Bussikuski osasi kertoa, että nämä "asuntoveneetkin" maksavat 250 000 eurosta ylöspäin. Päätimme kuluttaa käytettävissä olevan tuntimme istumalla kahvilassa nauttien leivonnaisia ja teetä. 

Synkeästä aamusta urheilulliseen iltaan

Harmaa lauantaiaamu sai näkemään San Franciscon uudessa valossa. Olimme aikeissa suunnata bussilla kohti Muir Woodsia, mutta aamun synkeys, kylmyys ja vastoinkäymiset bussiin pääsemisessä saivat meidät kääntymään kannoillamme. Meidän piti vaihtaa metrosta bussiin Civic Centerin lähettyvillä eli käytännössä kaupungin pääkadun ja kaupungintalon alueella. Bussipysäkki sijaitsi parin korttelin päässä metroasemasta ja matkan varrella ehdimme nähdä kymmeniä kodittomia nukkumassa kaduilla tai kerjäämässä rahaa. Näky oli melko lohduton, ja sitä kiitti mielessään suomalaista sosiaaliturvaa ja järjestöjä, jotka ympäri maailmaa pyrkivät taistelemaan kodittomuutta vastaan.

Iltapäivällä pääsimme näkemään huomattavasti positiivisemman puolen San Franciscosta. Suuntasimme Land's Endin puistoon, josta on upeat maisemat merelle ja Golden Gate sillalle päin. Puiston läpi kulkee pari kävelyreittiä, jotka tarjoavat monenlaisia haasteita. Matkalla on pitkiä nousuja ja laskuja sekä portailla että ilman. Haastavinta oli varmasti laskeutuminen rannalle hiekkaan hautautuneita portaita pitkin. Kivikkoisella rannalla oli hienoa katsella ja kuulla kuinka aallot löivät kiviin ja rantakallioihin.

Vaikka Coastal Trail kulki nimensä mukaisesti lähes rantaa pitkin, suuret kasvit ja puut peittivät meren välillä kokonaan näkyvistä. Polun leveys ja kunto vaihteli myös huomattavasti, mutta silti vastaan tuli myös monia lapsiperheitä ja isompia porukoita. Kielloista huolimatta monet myös poikkesivat poluilta saadakseen juuri sen haluamansa valokuvan. Itse pysyimme kiltisti poluilla, koska paikalla oli myös kylttejä, joissa varoitettiin ihmisten pudonneen kallioilta kuolemaansa. Reitin varrella on useita näköalatasanteita, jotka mahdollistavat kyllä hienot valokuvat ilman oman terveytensä riskeeraamista.

Kävelyn kohokohta tapahtui lähes kävelyn lopuksi. Coastal Trail ja El Camino Del Mar muodostavat yhdessä ympyränmuotoisen Land's Endin lenkin. Jälkimmäinen kulkee ylempänä mäen rinteellä kuin Coastal Trail. Onnistuin kuitenkin syrjäsilmällä bongaamaan puiden välistä jonkin liikkuvan meressä. Jäimme sitten miehen kanssa tuijottelemaan, että haiko siellä menee. No, eihän se ollut hai vaan pari villiä delfiiniä! Valitettavasti puut ja etäisyys olivat meitä vastaan ja näimme delfiineitä vain hetken aikaa ennen kuin ne uivat pois näkökentästämme. Kokemus oli silti hieno, koska emme ole aiemmin nähneet luonnonvaraisia delfiinejä. Emme varmaan täällä San Franciscossa ehdi näkemään niitä enää toiste, mutta toivottavasti kohtaamme niitä muualla reittimme varrella.

Ensikosketus San Franciscoon

Lensimme tiistaina New Yorkista San Franciscoon Jetbluen siivillä. Lento sujui ihan mukavasti ja ylitimme monta osavaltiota. Sää oli isolta osin selkeää matkan ajan, joka mahdollisti maisemien ihailun lentokoneen ikkunasta. Lento oli lähes ajallaan perillä ja suuntasimme julkisilla kulkuneuvoilla kohti majapaikkaamme. Taksilla olisimme päässeet perille puolta nopeammin, mutta hinta olisi ollut noin viisinkertainen. Julkisilla matka taittui ihan mukavasti. Bussikuski neuvoi oikean pysäkin, jonka viereiseltä kadulta pääsimme jatkamaan matkaamme paikallisella metrolla. Metro on ehkä hiukan hämäävä nimi kyseiselle kulkuneuvolle, koska kulkiessaan naapurustoissa se muistuttaa enemmän raitiovaunua. Vuokranantajamme osoittautui aivan ihanaksi. Ensimmäiseksi saimme kupilliset kuumaa teetä ja juttelimme niitä näitä tämän Hongkongissa syntyneen, mutta San Franciscossa kasvaneen miehen kanssa. Koska emme olleet vielä syöneet sinä päivänä, hän vei meidät autolla hakemaan vähän matkan päästä burritot. Hän jopa maksoi ruokamme, kun itse vielä valitsin burritooni täytteitä! Tuli kyllä äärimmäisen tervetullut olo. Meinasimme ensin palata kotiin syömään burritot, mutta vuokranantajamme päättikin viedä meidät rantakallioille ihailemaan Tyyntämerta ruokailun ohessa. Maisemat olivat aivan upeat. Samalla saimme vinkkejä lähialueista ja paikoista, joissa kannattaa käydä. Ruokailun jälkeen hän vielä ajelutti meidät läpi Golden Gate Parkin maisemareittien ja päätti kierroksensa Twin Peaksin alueen toisen kukkulan päälle, josta näkee koko San Franciscon. Ihastuin kaupunkiin välittömästi. Yöunista nautimme omassa huoneessamme jättimäisessä sängyssä hiljaisuuden vallitessa. New Yorkin öinen häly oli jäänyt taaksemme.

Keskiviikkona suuntasimme ensin metrolla ja sitten "historiallisen kulkuneuvon" eli tietynlaisen ratikan kyydissä Pier 39. Kyseinen laituri on tunnettu merileijonistaan. Niitä olisi voinut jäädä katsomaan tuntikausiksi. Pier 39 kävelimme rantaväylää pitkin eteenpäin Fisherman's Wharfille, jossa on paljon erilaisia kauppoja ja ravintoloita. Kalan hajulta ei voi välttyä. Kävimme kuitenkin nauttimassa perinteiset burgerit Madventuresista tutussa In-n-Out-burgerissa, joka muistuttaa yhä tänäkin päivänä 70-luvun mäkkäriä ja listalla on vain kolme eri hampurilaista. Juustohampurilainen maistui, mutta ranskalaiset olivat hiukan kuivat.

Fisherman's Wharfin jälkeen lähdimme pitkälle kävelylenkille. Jatkoimme rantaväylää läpi useiden puistojen päästäksemme lopulta Golden Gate Bridgelle. Matkalla kuljimme läpi Palace of Fine Artsin, joka on alunperin rakennettu vuoden 1915 maailmannäyttelyyn. Valitettavasti alkuperäiset rakennelmat tuhoutuivat 1964 ja nykyinen rakennelma on kopio alkuperäisestä. Palatsi on ehdottomasti vierailemisen arvoinen, vaikka palatsin läheltä löytyi kyltti, joka varoitti aggressiivisista pesukarhuista. Pesukarhuja emme onneksi kohdanneet, mutta paikalla pesii paljon lintuja.

Golden Gaten lähettyviltä löytyy miljoonia hyviä paikkoja kuvata siltaa. Kävelyn ansiosta pääsimme näkemään sillan monesta eri kulmasta ja nauttimaan myös rinteistä avautuvista maisemista. Kävelyä kertyi kyllä paljon, varmaan lähemmäs 20 kilometriä päivän aikana. Monet olivat vuokranneet pyörät, joita meillekin koitettiin markkinoida. Päätimme kuitenkin rahan säästämiseksi pitäytyä kävelemisessä. Pyörän vuokraus päiväksi maksoi yhtä paljon kuin julkisen liikenteen passi viikoksi. Kävelimme itse siltaa puoleen väliin, mutta päätimme sitten kääntyä takaisinpäin. Sillasta on helpompi nauttia etäältä. Otimme bussin lähemmäksi keskustaa ja aioimme vaihtaa legendaarisen cable carin kyytiin, mutta pitkä jonotus paahtavassa auringonpaisteessa ei enää innostanut ja päädyimme bussiin. Pitää mennä cable carin kyytiin sitten joku toinen päivä. Päätös oli varmasti oikea, koska jo matkalla majapaikkaamme molempien niskat ja kädet alkoivat punottaa. Olimme onnistuneet palamaan auringossa oikein kunnolla. Aurinkorasva oli unohtunut aamulla ja keskipäivän kävelylenkki meren rannalla oli tehnyt tehtävänsä. Illalla sivelimme moneen kertaan aftersunia ja torstaiaamuna kaula, nenä, niska ja kädet ovat yhä helakan punaiset. Mies onnistui lisäksi polttamaan nilkkansa, kun housujen ja kenkien väliin oli jäänyt pieni kaistale ihoa näkyville. Olemme ottaneet opiksi ja jatkossa läträämme aurinkorasvalla kuin hullut.

New Yorkin monet puistot

Olemme viimeisen viikon aikana ehtineet pyöriä monissa New Yorkin isoimmista ja tunnetuimmista puistoista. Sää on ollut erittäin suotuisa puistokävelyille ja kukkaro on kiittänyt siitä, että maksulliset kohtaat ovat jääneet vähemmälle. Rusketusta en ole vielä onnistunut hankkimaan yrityksistä huolimatta. Yhtenä päivänä olkapääni hiukan paloivat, mutta punotus laski onneksi jo seuraavaan päivään mennessä. Mies on onnistunut imemään itseensä hiukan enemmän aurinkoa ja hänellä on jo selvä t-paidan jättämä rusketusraja niskassa. Mutta mennäänpäs itse asiaan eli puistoihin.

High Line

Kirjoitinkin High Linesta jo aiemmin täällä, mutta pitäähän se nytkin mainita. Tämä on varmasti lempipuistoni New Yorkissa. Puisto on kaunis, hyvin hoidettu pala luontoa keskellä kaupunkia. Kohde on varsin kuvauksellinen ja monet penkit mahdollistavat esimerkiksi eväiden syömisen. Yhtenä päivänä otimme ruokakojusta vähän kreikkalaista ruokaa matkaamme ja suuntasimme High Linelle syömään. High Linen toisesta päästä löytyi myös osallistavaa taidetta. Paikalle oli raahattu useampi pöytä, jotka olivat jo lähes täynnä valkoisista legoista tehtyjä rakennelmia. Legoja löytyi onneksi muovilaatikoista lisää ja lisäsimme miehen kanssa pari pientä rakennelmaa osaksi jättimäistä legokaupunkia. Monet olivat koonneet painovoimaa uhmaavia rakennelmia ja muodostaneet legoista omat nimensä.

Central Park

Tietenkin tämä klassikkopuisto pitää mainita. Olemme käyneet puistossa tämän viikon aikana nelisen kertaa. Kahtena iltana olemme tehneet kävelylenkin Jackie Kennedy Onassis -tekoaltaan ympäri ja parina päivänä olemme käyneet tutustumassa puiston muihin osiin. Viime kerralla meiltä oli jäänyt väliin Belvedere Castle, koristeeksi rakennettu linnake, jonka torneista on hyvät näköalat Central Parkin isolle nurmikentälle. Kävimme myös monista elokuvista tutulla Bethesda suihkulähteellä, jonka välittömässä läheisyydessä oli kuvattavana peräti kaksi hääparia. Bongasimme eilen vielä kolmannen hääseurueen puiston ulkopuolelta Guggenheimin edestä.

 

Riverside Park

Riverside Park oli meille uusi tuttavuus. Puisto sijaitsee nimensä mukaisesti Hudson-joen rannalla. Puistolla on pituutta kunnioitettavat 6,5 kilometriä, emmekä tainneet kävellä sitä aivan päästä päähän. Puisto oli hiljainen ja viihtyisä. Paljon plussaa siitä, että varjopaikkoja oli paljon, mikä helpotti oloa kuumana päivänä. Puistosta löytyi myös erilaisia taideteoksia, jotka sopivat hyvin puiston tunnelmaan. Vastaavia taidenäyttelyitä oli myös muissa puistoissa, kuten Brooklyn Bridge Parkissa.

Brooklyn Bridge Park

Viimeisenä muttei vähäisimpänä: Brooklyn Bridge Park, joka löytyy lähes Brooklynin sillan alapuolelta. Puistoon ei pääse suoraan sillalta, vaan ensin täytyy kulkea silta loppuun ja sitten kävellä takaisin rantaan. Virallinen puisto jakautuu ymmärtääkseni kahteen osaan ja puiston jälkeen laiturit jatkuvat loputtomiin sisältäen erilaisia toimintoja esim. urheilukentän. Puistossa oli esillä tanskalaisen taiteilijan Jeppe Heinin "Please Touch the Art"-näyttely. Kyseisen taitelijan hullunkuriset puistonpenkit olivat itselleni ennestään tuttuja Kiasman edestä, jossa niitä oli näytillä joitain vuosia takaperin. Täällä sarjaan kuului myös vesi-installaatio, jossa kymmenet lapset vilvoittelivat kuumana päivänä. Yli 30 asteen helteessä sitä olisi itsekin mieluusti mennyt kastautumaan.

Giverny ja viime päivät

Tiistaina kävimme Parc Monceaussa, joka on viihtyisä puisto noin parin kilometrin päässä asunnoltamme. Matka tosin tuntui pidemmältä +30 asteen auringonpaisteessa. Puistosta löytyy erilaisia pieniä puutarhoja, kuten japanilaistyylinen puutarha ja ruusutarha. Heti kun menimme puistoon sisään näkyi roomalaistyyliset pylväät, jotka ympäröivät lampea, jossa oli vesilintuja ja kaloja. Monet ottivat nurmikolla aurinkoa ja jäimme itsekin hetkeksi nurmelle makoilemaan.

Keskiviikkona oli edessä reissu Givernyyn. Varasimme reissun Cityramalta, vaikka yleensä koitamme säästää ja hoitaa tuollaiset reissut ilman matkanjärjestäjiä. Nyt olin saanut kuitenkin sellaisen kuvan, että Givernyyn on vähän hankalampi kulkea itse, kun joutuu menemään sekä junalla että bussilla. Jos joskus menemme sinne uudelleen, niin koitamme varmaan mennä ilman matkanjärjestäjää. Aikaa nauttia Givernyn puutarhoista itsenäisesti oli vain pari tuntia, kun jo pelkkiin matkoihin meni 1½ tuntia yhteen suuntaan. Puutarhat olivat kuitenkin äärimmäisen kauniit. Vesipuutarha oli erityisen idyllinen ja sääkin suosi meitä, koska lämpöä oli yhä +30 astetta.

Avopuoliso pääsi vähän yllättämään ja kosi meidän seistessä sillalla katselemassa lumpeita. Tiesin, että kosinta oli tulossa melko varmasti reissun aikana, kun olin itse saanut sormuksenkin valita ja olla mukana sitä liikkeestä hakemassa, mutta kyllä tuo silti vähän yllätti. Kosintaa pääsi todistamaan pari satunnaista aasialaista turistiakin, jotka sattuivat seisoskelemaan sillalla. Vastasin tietenkin myöntävästi ja nyt saan sitten käyttää ihanaista sormustani aina. Illalla vielä juhlistimme kihlautumista käymällä ravintolassa Champs-Elyseellä, jossa joimme aluksi lasilliset shampanjaa ja kilistelimme ties mille.

 Tänään kävimme Musee d'Orsayssa katsastamassa tunnettujen impressionistien töitä. Harmillista vain oli, että kyseisessä museossa ei saa valokuvata ollenkaan ja vihaksi pisti aina kun näki jonkun koittavan ottaa kuvia siitä huolimatta. Museosta löytyi teoksia kolmessa kokonaisessa kerroksessa ja parissa pienessä paviljongissa. Paviljongeista löytyi lähinnä Art Noveau-tyyliä edustavia huonekaluja. Erityisen mielenkiintoisia teoksia museossa ovat Monetin ja Manetin sekä Van Goghin maalaukset. Myös itse museo oli erittäin näyttävä, koska se on entisöity asemarakennus. Aulassa on valtava kullattu kello ja katossa on kaarevat lasi-ikkunat.

Tällä hetkellä itsellämme on päällä myös asunnon etsintä Jyväskylästä. Se on kieltämättä vähän hankalaa täältä Pariisista käsin, mutta ainakin pari lupaavaa asuntoa on jo löytynyt. Vanhempanikin kävivät yhden asunnon katsastamassa puolestani. Tähän aikaan vuodesta asunnot ovat kuitenkin vähän kiven alla.

Puutarha Monetin talon edustalla. Taloon pääsi myös sisään kiertelemään, mutta siellä ei saanut kuvata.

Lumpeet, jotka toimivat innoittajana Monetin kuuluisille Water Lilies -maalauksille.

Versaillesin palatsi

Eilen kävimme Versaillesin palatsissa. Aamu alkoi vähän hitaasti ja alkumatkakin meni vähän säätämisessä. Meidän oli tarkoitus vaihtaa omalta metrolinjaltamme suoraan Versaillesiin vievään RER-junaan, mutta asema jolla meidän piti vaihtaa olikin suljettu RER-junan osalta. Jouduimme sitten menemään parilla metrolla päästäksemme asemalle, josta pääsi RER-junan kyytiin. Ennen palatsille menoa pistäydyimme McDonaldsilla ostamassa pari pientä purilaista ja olemme kyllä tulleet siihen tulokseen, että Suomessa mäkkärin palvelu on paljon parempaa kuin täällä.

Versaillesissa jonottelimme eka turhaa lippuja, koska lippukassalta käskettiin vaan talsia suoraan sisään linnaan ja esittää siellä passit lipuiksi. Koska olimme saapuneet paikalle vasta iltapäivällä linna oli tosi täynnä ja edessämmekin kulki iso aasialainen turistiryhmä. Linna oli kuitenkin varsin hieno ja peilisali täytti ehdottomasti kaikki odotukset. Oli myös hauska, kun linnan ikkunoista näki jo esimakua mielettömästä piha-alueesta. Pihalla viihdyimmekin aika kauan kierrellen vähän siellä sun täällä. Vähän harmitti, kun suihkulähteitä ei pidetä päällä ja osa pihan monumenteista on suljettu yleisöltä ja niitä pääsee ihailemaan vain ison rauta-aidan takaa. Alue oli kuitenkin erittäin vaikuttava ja äärimmäisen hyvin hoidettu. Kävellä sai taas kyllä oikein urakalla ja emme tällä kertaa edes kerenneet vierailla muissa alueen kiinteistöissä (Grand Trianon, Petit Trianon jne.).

Tänään yritämme uudestaan mennä Louvreen ja toivomme, että nyt Audioguideja olisi vapaana. Pitää varmaan käydä hiillostamassa Infon työntekijöitä, että asiat menisivät paremmin tällä kertaa. Täällä on vain niin hankalaa, kun monien englannintaidot ovat vähän sitä sun tätä ja oma ranskantaito aika olematon.

Versaillesin linnan kappeli löytyi heti sisäänkäynnin läheltä.

Peilisali koko komeudessaan.

Sali, joka oli omistettu Ranskan suurille taisteluille.

Avopuoliso linnan takapihalla.

Symmetriset muodot vallitsevat puutarhassa.

Bois de Boulogne

Maanantaina kävimme Bois de Boulognessa. Se on iso puisto, joka sijaitsee Pariisin keskusta-alueen laidalla. Puistosta löytyy hevostalleja, ravintoloita, kaksi järveä sekä suuri määrä kävelyreittejä sen n. 8500 neliökilometrin alueelta. Koska olimme jo Bois de Vincennesissä soudelleet, niin jätimme sen tällä kertaa väliin. Päätimme kiertää isomman järven ja kaksi sen keskellä ollutta saarea kokonaan. Monet lenkkeilyttivät koiriaan järven ympäri ja vastaan tuli yksikin pariskunta joilla oli kuusi koiraa matkassa. Järvestä löytyi runsaasti erilaisia vesilintuja, joista näyttävin oli viiden joutsenen parvi. Yksi mahtavista bongauksista oli piisami. Ensiksi ihmeteltiin, että mikä ihmeen märkä kökkö rannalla oli, mutta kun käveltiin vähän eteenpäin niin kökölle löytyi ruohoa syövä pääkin. Oli aika jännä otus. Järven keskellä olleille saarille maksoi 1½ euroa per nenä päästä moottoroidulla lautalla eikä sinne ollut muuta kulkureittiä. Isommilla saarista sijaitsee myös hieno ravintola, mutta valitettavasti sen keittiö ei ollut auki, kun vierailimme saarella.

Bois de Boulognelta kävelimme Arc de Triomphelle elikkäs riemukaarelle. Emme heti lähteneet kiipeilemään vaan kävelimme ensin vähän matkaa Champs-Elyseetä alaspäin ja kävimme syömässä. Avopuoliso tykkäsi paikan alkuruuasta ihan hirveästi ja itseeni upposi kovaa tahtia jälkiruoaksi ottamani creme brulee. Syötyämme ja juotuamme päätimme lähteä kiipeämään Riemukaaren päälle. Sisäänpääsy oli ilmainen ja näkymät olivat hienot. Kaaren sisällä sijaitseva kauppa oli vähän muuttanut ulkonäköään sitten viime käynnin, mutta muuten vierailu oli aika samanlainen. Päädyttiin ostamaan lasinalusia, joissa on teemana Pariisi 1900-luvulla. Tuliaiset on vielä ostamatta, mutta onhan tässä vielä yli pari viikkoa aikaa ja Disneylandkin vielä käymättä.

Eilen pidimme shoppailupäivän. En ottanut kameraa mukaan, vain pelkästään pienen käsilaukun. Kiersimme varmaan kymmenen kauppaa, mutta vain parista tarttui tavaraa mukaan. Pidin erityisesti Jennyfer-nimisestä liikkeestä, jossa oli melko edullista. Hinnat olivat samaa luokkaa Suomen hintojen kanssa. Sieltä mukaan tarttuikin ihana mekko (26e) ja alennuksessa ollut neuletakki (9e). Olisin varmaan viettänyt siellä pidemmänkin aikaa, mutta avopuolisolla oli kiire syömään. Pistäydyimme kuitenkin vielä Etamissa ennen syömistä ja sieltä ostin kotiin oloasun (10e) ja punaisen rusettisormuksen (5e). Ruokaa kävimme syömässä ihan Louvren vieressä, mutta hinta oli silti kohtuullinen (13,50 e/annos). Kävimme vielä avopuolison toiveesta Champs-Elyseellä Banana Republicin liikkeessä, jossa oli myös jotain hyviä alennuksia, mutta nyt emme vielä sieltä mitään ostaneet.

Tänään suuntaamme kohti Versaillesia. Olen todella innoissani ja sääkin suosii meitä. Versaillesin nettisivuilla suositeltiin käymistä ke-pe välillä, niin saa nähdä kuinka paljon siellä sitten on porukkaa. Enää pitäisi vaan päättää, että mitä puen päälleni!

PIISAMI!
"Filosofit ovat pyrstötähtien yläpuolella" - piisamirotta, muumit

Pieni vesiputous, joka johti isompaan vesiputoukseen, joka laski itse järveen.

Avopuoliso söpönä vihreydessä.

Avopuoliso otti musta lähikuvan ja käski pistää sen jonnekin, niin pistetään nyt tänne.

Riemukaari kuvattuna kaaren alta. Kaarella oli jotkut sotilasmenot päällä, kun saavuimme paikalla. Musiikkia soi ja sotilaita seisoi muodostelmassa.

Jaksettiin kiivetä kierreportaat täydelläkin vatsalla.

Kännykkäkameralla otettu kuva eilisestä ruuasta. Molemmat ottivat päivän erikoisen, joka oli kanaa currylla ja basmatiriisillä. Oli hyvää ja täyttävää.

Jardin des Plantes

Eilen kävimme Jardin des Plantesissa, joka on yksi Pariisin monista kasvitieteellisistä puutarhoista. Odotimme puistolta ehkä vähän enemmän, mutta puiston yhteydessä oleva eläintarha oli kyllä ihana ja korvasi hyvin puuttuvan kukkaloiston. Maksoimme päästäksemme kasvihuoneisiin sisään (6 e/ per henkilö, opiskelijat 4e) ja itselleni ne olivat kyllä pettymys. Kävin viime vuoden Skotlannin reissulla Edinburghin kasvitieteellisellä puutarhalla, joka oli erittäin hyvin hoidettu ja sisäpuutarhoissa oli mieletön kukkaloisto ja monimuotoisuus. Nämä Jardin des Plantesin sisäpuutarhat olivat lähinnä pelkkää vihreyttä eikä monivärisiä kukkia ollut kuin ulkona. Eläintarhan puolelle maksoi myös sisään (10 e/ per henkilö), mutta siellä kyllä viihdyttiinkin yli tunti katselemassa eläimiä. Pihapiirissä sijaitsee monta museota, mutta niissä emme nyt vierailleet.

Sää lupailee taas sadetta tuleville päiville ja myös tälle päivälle. Taivas onkin pilviä täynnä, mutta vielä ei ainakaan sada. Viiden päivän ennuste lupaili maanantaille ja tiistaille aurinkoa ja toivotaan, että se pitäisi paikkansa, niin uskaltaisi lähteä Disneylandiin tai Versaillesiin. Nyt teemme ruokaa kotona ja sitten suuntaamme tämän hetken suunnitelmien mukaan Louvreen. Meillä suunnitelmat kyllä elää niin paljon, että saa nähdä päädymmekö Louvreen vai johonkin toiseen museoon.

Jardin des Plantesissa geologian museon edessä ollut ruusukuja.

Sisäpuutarhassa pääsi ylätasanteelle, josta oli hienot näkymät kasvihuoneen sisälle.

Dromedaari eläintarhassa.

Kilppari! Eläintarhasta löytyi pari matelijataloa, joista löytyi kaiken maailman käärmeitä, liskoja ja sammakoita.

Yksi liskoista otti rennosti, vaikka ympärillä ihmiset melusivatkin.

Ja lopuksi vielä pikkupanda, joita löytyy myös Suomessa Korkeasaaren eläintarhasta. Valloittava otus.