maanantai 24. syyskuuta 2018

Turistien ja pyhien miesten Pushkar

Lähdimme viikonlopun kunniaksi kahden muun suomalaisen kanssa tutustumaan Pushkarin kaupunkiin. Harkitsimme ensin Udaipuriin menemistä, mutta 6-7 tunnin matka yhteen suuntaan sai meidät päätymään vain 3 tunnin päässä sijaitsevaan Pushkariin. Kävimme pitkän keskustelun siitä, pitäisikö matkaan lähteä julkisilla busseilla, yksityisillä busseilla vai omalla taksilla. Intialainen asuntovastaavamme käski välttämään yksityisiä busseja, koska niissä saattaa olla vain pari matkustajaa. Hätätilanteessa ei ole siis suurta massaa, mihin turvautua. Julkiset bussit olisivat kuulemma hyvä vaihtoehto, mutta bussia joutuu vaihtamaan kertalleen päästäkseen Jaipurista Pushkariin. Lopulta päädyimme vuokraaman yksityisen taksin koko päiväksi. Hintaa taksille koko päiväksi bensakuluineen tuli noin 40 euroa, jonka jaioimme kolmen hengen kesken. Hinta ei siis päätä huimannut. Lähdimme Jaipurista matkaan aamukahdeksalta ja palasimme vasta iltayhdeksän jälkeen. Matkalla Pushkariin pysähdyimme lyhyesti myös Ajmerin kaupungissa ihailemassa kaupungin järvimaisemaa. Ajmerista bongasimme myös intianlepakoita nukkumassa isossa puussa. Pari niistä päätti lähteä lentämään ja esittelemään komeaa siipiväliään. Googlaamalla selvisi, että kyseessä on yksi maailman isoimmista lepakkolajeista!

Ajmerin järvi
Intianlepakko
Pushkarissa suuntasimme ensimmäiseksi brunssille läheiseen kahvilaan. Ensitunnelma kaupungista oli mukavan seesteinen. Turisteja näkyi selvästi Jaipuria enemmän, mutta muuten kadut vaikuttivat rauhallisemmilta. Keskusta-alueelle ei pääse oikeastaan autolla, joten liikenne koostui kävelijöistä, tuktukeista ja mopoista. Erilaisia putiikkeja ja kauppoja riitti lähes joka askeleelle, mutta myyjät eivät onneksi myyneet tuotteitaan kovin aggressiivisesti. Tietenkin sieltä kysyttiin, eivätkö madamet haluaisi tulla katsomaan mekkoja, mutta kukaan ei lähtenyt väkisin kauppaamaan tuotteitaan. Täysin toisenlainen asetelma olikin sitten alueen hindutemppeleissä. Pushkar on pyhiinvaelluskohde ja pullollaan temppeleitä. Kävimme yhdessä rannalla sijaitsevista temppeleistä, jonka läpi kuljettiin kylpyportaikoille. Kylpyportaikot olivat nimensä mukaisessa käytössä. Osa ihmisistä kastautui pyhään veteen kokonaan, kun jotkut tyytyväit vain heittelemään vesitippoja kädellä päälleen. Temppelin sisäänkäynnillä pari "pyhää miestä" piiritti matkakumppanini. Itse kävelin muina naisina läpi temppelin aina kylpyportaille asti. Sillä aikaa kun istuin nautiskelemassa veden äänistä, matkakumppanini joutuivat kertomaan isänsä ja sisarustensa nimet, perehtymään johonkin pyhään seremoniaan ja kaiken tämän päätavoitteena oli painostaa heidät lahjoittamaan rahaa temppelille. Lahjoitus jäi temppeliltä saamatta ja meille jäi toiminnasta paha maku suuhun.

Pushkarissa kävimme myös Brahma-jumalalle omistetussa temppelissä. Brahmalle omistettuja temppeleitä löytyy koko Intiasta vain joitain kappaleita, vaikka kyseessä on yksi hindulaisuuden luojajumalista (creator-god) Vishnun ja Shivan ohella. Täällä temppelissä ei pakotettu lahjoittamaan, mutta ulkopuolella katukauppiaat yrittivät rahastaa turisteja kehottamalla jättämään kengät heidän kojunsa eteen ja pyytämällä maksua, kun turistit tulevat hakemaan kenkänsä. Temppeleissä ei nimittäin saa kulkea kengät jalassa. Samaiset kojukauppiaat kehottivat myös jättämään käsilaukut heidän hoteisiinsa, koska niitä ei kuulemma saisi viedä temppeliin. Ei kannata haksahtaa tähän huijaukseen, koska temppelin portin turvatarkastajat päästivät meidät kangaskasseinemme kaikkinemme sisään. 

Kaiken kaikkiaan yhden päivän reissu oli mielestäni riittävä Pushkariin. Kaatosade yllätti meidät, minkä vuoksi päädyimme käymään kaiken kaikkiaan kolmessa eri ravintolassa. Useita ravintoloita sijaitsee aivan rannan tuntumassa ja esimerkiksi Rainbow-ravintolassa, jossa kävimme juomassa intialaista teetä, pääsi ihailemaan kaupunkimaisemaa ja sen takana alkavia vuoria kattoterassilta käsin. Pushkarin kadut valitettavasti tulvivat rankkasateen seurauksena ja matkan lopuksi jouduimme tarpomaan nilkkoja myöten katuja peittävässä likavedessä. Kotona sitten pestiin jalkoja ja kenkiä oikein huolella. Suosittelen Pushkaria muillekin, mutta itse en koe tarvetta lähteä sinne toiseen kertaan. Yksi kerta riittää varsin mainiosti.







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti