Järjestetyt avioliitot ja deittailu Intiassa, osa 1

Viimeisen viiden viikon aikana olen oppinut joka päivä jotain uutta intialaisesta kulttuurista. Yksi iso ihmissuhteisiin liittyvä asia ovat olleet järjestetyt avioliitot. Paikallinen deittailu on myös tullut tutuksi, koska olen tapaillut viime viikot intialaista miestä. Olemme ehtineet törmätä kulttuurieroihin varmaan joka treffeillä. Tämä kirjoitus perustuu paikallisilta kuulemiini tarinoihin ja omiin kokemuksiini Intiassa. Tässä ensimmäisessä osassa käsittelen ainoastaan järjestettyjä avioliittoja, koska muuten tämä kirjoitus venyisi kilometrin mittaiseksi. Seuraavassa julkaisussa aion paneutua intialaiseen deittikulttuuriin.

Intialainen deittikulttuuri on mielenkiintoinen asia. Monilla nuorilla ihmisillä tuntuu olevan poika- ja tyttöystäviä, mutta tällaiset seurustelusuhteet pidetään visusti salassa perheiltä. Osa nuorista ei kerro seurustelustaan edes kavereilleen. Järjestetyt avioliitot elävät ja voivat hyvin täkäläisessä kulttuurissa. Televisiossa jopa mainostetaan nettisivustoja, joilta voi löytää kumppanin järjestettyä avioliittoa varten. Osa ihmisistä tekee itse profiilin näille sivuille, mutta osalla profiilin tekevät vanhemmat tai muut sukulaiset. Puolisonhakusivustoja käyttävät täällä ilmeisesti eniten henkilöt, joiden on vaikea löytää järjestettyä avioliittoa muulla tavalla esim. avioeronneet. Avioeroon suhtaudutaan täällä hyvin kielteisesti. Jos avioparilla on lapsia, on avioero lähes mahdoton. Avioparin sukulaiset pakottavat ja painostavat pariskunnan pitämään yhtä ongelmista huolimatta. Ainoat tapaukset, missä avioero on ehkä edes jollain tavalla mahdollisinen, ovat sellaiset joissa toinen parisuhteen osapuolista on vakavasti päihdeongelmainen. Täkäläisille ei kannata mainita avioerosta, koska he alkavat heti ehdottelemaan yhteenpaluuta eksän kanssa. Suomalaiset uusperheet vuoroviikkoasumisineen ovat kaukaista utopiaa.

Järjestetyt avioliitot eivät aina toteudu suunnittellusti, mikä voi aiheuttaa melkoista draamaa. Kuulin pariskunnasta, jotka oli esitelty toisilleen heidän vanhempiensa toimesta järjestetyn avioliiton johdosta. Hetken päästä pariskunnan äidit olivat riitautuneet ja järjestetty avioliitto oli peruttu. Pariskunnalle oli kuitenkin jo ehtinyt kehittyä tunteita toisaan kohtaan, joten he jatkoivat tapailua salassa vanhemmiltaan. Pariskunnan naisen vanhemmat ovat kuitenkin järjestäneet tyttärelleen jo uuden sulhasen. Valitettavasti tämä uusi sulhanen ei naista kiinnosta, vaan hän haluaisi mennä naimisiin alkuperäisen sulhasehdokkaan kanssa. Alkuperäisen sulhasehdokkaan kanssa naimisiin pääseminen vaikuttaa tällä hetkellä kuitenkin lähes mahdottomalta, koska on epätodennäköistä, että pariskunnan äidit pääsisivät sopuun. Aika näyttää saavatko rakastavaiset toisensa vai päätyykö nainen naimisiin perheen järjestämän uuden sulhon kanssa vanhempien välisten ristiriitojen takia. Suomalaisesta rakkauteen perustuvien avioliittojen kulttuurista tulevana henkilönä tämä tuntuu uskomattomalta.

Painostaminen järjestettyyn avioliittoon on hyvin perhekohtaista. Yksi paikallinen nuori nainen sanoi, että hänen perheensä hyväksyisi hänelle rakkauteen perustuvan avioliiton, mutta hän ei ole itse löytänyt ketään sopivaa ja uskoo, että hänen isänsä kykenee löytämään hänelle paremman miehen kuin hän itse kykenisi. Toisen nuoren naisen perhe taas ei missään nimessä antaisi hänen itse valita puolisoaan, vaan hänen pitää ottaa perheen valitsema puoliso. Ihmisoikeusjärjestöt yrittävät päästä eroon tällaisista pakkoavioliitoista, joissa ihmisille ei anneta valinnanvaraa oman puolisonsa valinnassa. Oma käsitykseni on, että naiset ovat järjestettyjen avioliittojen osalta heikommassa asemassa kuin miehet. Miehillä on enemmän sanomisen varaa tulevan puolisonsa suhteen. Naiset eivät voi esimerkiksi kertoa perheilleen, että he haluaisivat jonkun tietyn pojan kanssa naimisiin. Yksi seurusteleva nuori nainen kertoi, että he ovat jo hänen poikaystävänsä kanssa suunnitelleet, kuinka poikaystävä puhuu omalle perheelleen, että haluaisi naimisiin hänen kanssaan ja he esittävät, että aiemmin he ovat olleet vain perhetuttavia, eikä mitään seurustelukumppaneita. Kyseinen nuori nainen kertoi tämän olevan pitkän tähtäimen suunnitelma, koska nyt hän aikoi keskittyä opintoihinsa ja hankkia hyvän työpaikan. Hänen poikaystävänsä oli tästä asiasta samoilla linjoilla, mikä on hienoa, koska kouluttautuminen, varsinkin naisten kouluttautuminen, ei ole Intiassa mikään itsestäänselvyys. Nainen arveli, että avioliitto kyseisen nuoren miehen kanssa kävisi myös hänen perheelleen, koska miehellä on hyvä perhetausta ja hyvä työpaikka. Itselleni jäi hiukan epäselväksi, miksei nainen voisi olla aloitteellinen osapuoli, mutta sen taustalta löytyy varmasti monia kulttuurisidonnaisia tekijöitä.

Järjestetyissä avioliitoissa on varmasti omat hyvät ja huonot puolensa. Vaikka ne eivät istu omaan liberaaliin arvomaailmaani, tuntuvat monet intialaiset olevan tyytyväisiä kyseiseen käytäntöön. Heidän ei tarvitse ottaa paineita puolison löytämisestä, koska puoliso valitaan heidän puolestaan. Pitäisiköhän sitä itsekin pyytää vanhempia valitsemaan seuraava puoliso ja katsoa, olisiko valinta parempi kuin omani?